Ecuadorilais-chileläistä Burzumin palvontaa – siinäpä oikeastaan kiteytettynä Grymmstaltin debyyttilevy. Bändissä vaikuttavat herrasmiehet nimeltä Wampyric Strigoi ja Lord Valtgryftåke, joilla on kummallakin noin kymmenen muutakin bändiä. Kiireisiä tyyppejä, mutta ihme kyllä hoppu ei kuulu Grymmstaltin musiikista.
Yhtyeen biisit pyrkivät saattamaan kuuntelijansa pimeään transsiin, kohti kipua ja kuolemaa. Demotasoisen raaka ja sumuinen soundimaailma korostaa suden ulvonnalta kuulostavia lauluja. Paikoitellen sävellykset eksyvät haikean dsbm:n puolelle Vargille ominaisen toistavan riffittelyn sijaan, mikä ei ole lainkaan huonompi juttu. Pienet genreloikat tuovat nimittäin peliin omaleimaisuutta.
Pakko myöntää, että tämä on eteläamerikkalaiseksi melko erikoislaatuista kamaa. Levy ei juhli omaperäisyydellä, mutta kokonaisuus jää reilusti plussan puolelle. Nykyään on aivan liikaa ylituotettua black metalia, ja Grymmstalt onnistuu erottumaan kaikesta ylikireästä ja kompuroidusta kamasta, jota skeneen oksennetaan jatkuvalla syötöllä. Tsekkaamisen arvoinen levy.