Ruotsalaisen Christian Ludvigssonin terapiapuhteenaan aikaansaama albumi on melkoinen ponnistus. Harrastelijamuusikon tee-se-itse-studioprojekti on totta kai hajanainen ja sekava, mutta menee ihan täydestä ennakkoluulottoman äärimetallin ja modernin deathin karsinassa.
Minuutista kymmeneen venyvissä biiseissä sattuu ja tapahtuu. Vaikka mitään älytöntä sekoilua ei kohdata, välistä korville lävähtää melkoisia wtf-hetkiä.
Ludvigsson on mättänyt ja säätänyt albumillisen aivan ansiokasta myllytystä. Siihen nähden, että mies on levyä tehdäkseen rakennellut oman studion ja opetellut tuottamaan, jälki on erinomaista.
Ainakin hämmentävähkö lopputulos on kiinnostavampi kuin mihin sadat kasvottoman sapluunadödön mättäjät tyytyvät. Ja kuulemma zappamaisemmaksi on menossa.