Instrumentaaliyhtye El Supremo yrittää olla kakkoslevyllään liian näppärä ja monialainen. Sen sijaan, että tarjolla olisi taitavasti vähän kaikkea stonerista bluesrockin kautta psykedeliaan, Acid Universe ei ole kunnolla oikein mitään.
Bändi osaa siirtyä osin pitkiksi äityvien kappaleiden sisällä ja välillä saumattomasti tyylilajista toiseen, mutta jälki on aivan liian hailakkaa, jotta meno veisi mukanaan. Urut ujeltavat mukavasti ja tunnelma on kaikin puolin leppoisa, mutta missään kohtaa albumia ei voi välttyä ajatukselta, että kovin fiilis on kuulijan sijasta soittajilla itsellään.
Jos musiikki olisi huuruisempaa, synkempää ja tanakampaa kuten intromaisessa Crowley Magickissä, kaikki olisi paljon paremmin. Suurin syypää sävellysten epämääräisyyteen ja -kiinnostavuuteen onkin niihin ujutettu lunki blueshenkisyys.
Lisää levyn nimen mukaista happoa ja vähemmän setämiesmaailmaa, niin johan apinoitakin saattaisi alkaa kiinnostaa.