Tässä se nyt sitten on: albumi, jonka ilmestymispäivää monet kovimmatkaan Wintersun-fanit eivät uskoneet näkevänsä. Syksyllä 2012, kuusi vuotta kaavailtua myöhemmin, julkaistun Time I:n kakkososaa on haudottu niin pitkään, että siinä ajassa esimerkiksi allekirjoittanut on ehtinyt käydä kolme koulua ja asua seitsemässä kämpässä. Niistä vain kolmessa oli muuten sauna.
Lähes 50-minuuttinen levy koostuu kuudesta biisistä, joista puolet on yli kymmenminuuttisia. Kappaleet eivät tunnu pätkääkään ylimittaisilta, pois lukien instrumentaalinen avausraita, joka ajaisi asiansa puolet lyhyempänäkin.
Sieltä täältä, mutta etenkin Japani-kuvastosta poimituista vaikutteista huolimatta musiikki on äärimmäisen tuttua Wintersunia. Kappaleet itsessään ovat erinomaisia, ja nipottamista on lähinnä miksauksessa. Eniten harmittaa se, että mahdottoman hyvältä kuulostava laulu hukkuu ajoittain liiaksi kaiken muun alle. Varsinkin upean Silver Leavesin vaikuttavat suomenkieliset pätkät ansaitsisivat enemmän tilaa.
Lunastaako Time II valtaviksi paisuneet odotukset? Se jää kuulijan päätettäväksi. Pettymystä albumin ei pitäisi tuottaa kenellekään.