Luontaiselta kuulostava, ennakkoluuloton lähestymistapa – arviossa Šamane

Julkaistu Infernossa 10/2019.

Šamane
Kaukana virtaa Eufrat
Last Day

Šamanen esittämä folkpop ei ole suoranaisesti Infernon tyylisuuntaa, mutta kun mukana on riittävästi mystiikkaa sekä purppuran ja petroolinvihreän vinyylin värisiä tunnelmia, raskaan rockin erikoislehden linjanvedoille voi viitata kintaalla. Ja onhan julkaisun taustallakin tamperelaisen doomyhtyeen Sapatan keula Saara Šamane, joka on vastuussa käytännössä lähes kaikesta sen musiikkiin liittyvästä ja vähän muustakin.

Artisti on ottanut näppäränmittaiselle esikoiselleen luontaiselta kuulostavan, ennakkoluulottoman lähestymistavan. Alati raukeasti etenevä Kaukana virtaa Eufrat ei ole mikään yksiulotteisia folksävyjä sisältävä poplevy, vaan sen raamit löytyvät A-puolen käynnistävästä runonlausunnasta ja B-puolen päättävästä puhdasverisestä kansanlaulusta. Niiden välistä löytyvät popsiivutkin edustavat kaikkea muuta kuin tiukasti modernissa ajassa kiinni olevaa, tuotantotiimien täydellisen ulkokultaisesti puunaamaa mitäänsanomattomuutta.

Albumin kappaleissa on kauttaaltaan shamanistisen hypnoottinen tunnelma, joka on viekoittelevimmillaan ja väkevimmillään vinyylin kääntöpuolella. A-puolisko taas tuntuu tässä tummaa valoa ja lämmintä energiaa säteilevässä kontekstissa turhankin normaalilta ja varovaiselta.

Sävellyksistä on jo nyt aistittavissa syvyyttä. Josko tekijä uskaltaisi heittäytyä seuraavalla levyllä täysin virran vietäväksi.