Mäiske aiheuttaa välitöntä mielihyvää – arviossa One Hour Hell

Julkaistu Infernossa 9/2019.

One Hour Hell
Voidwalker
Vicisolum

Aijai, kylläpä moderni thrash voi kuulostaa välillä niin tehokkaalta, että se saa kropan suorastaan jännittyneeseen tilaan. Genre, joka on puolivaloilla läpsytellessään ikävystyttävyyden huippu, kasvaa oikeissa käsissä olotilaa kohentavaksi adrenaaliryöpyksi.

Historiaa ei tarvitse kirjoittaa uusiksi Voidwalkerinkaan jälkeen, mutta asiansa osaavien musikanttien näpeissä aggressiivinen, mutta silti riittävän monipuolinen mäiske aiheuttaa välitöntä mielihyvää. Biiseissä ei kikkailla liikaa, vaikka ruotsalaisyhtye malttaa tehdä muutakin kuin hakata päätä seinään.

Kierroksia lisätään tarvittaessa melodisen bläkkiksen keinoin, kuten Hall of a Thousand Mindsissa, ja puhtoisesta soundista huolimatta kitarat jyräävät tanakasti, siellä täällä death metalin puolella käväisten. Kun soppaan ripotellaan riittävästi melodioita ja ärisijä Joakim Mikiverilla on riittävän miehekäs ote, porukan kolmosalbumi on laskettava onnistumiseksi.