Saksalaiskaksikko Vespasian ja Horaz pyörittää ilmaisunaan atmosfääristä ja ylväästi värinöivää mustaa metallia. Yhtyeen musiikki ei ole genrensä rienaavimmasta päästä, vaan sen ydin on luontomystiikassa ja eristäytyneen melankolisissa kuvastoissa.
Albumin suurena jylisevä tummuus edustaa ennen muuta tunnelmamusiikkia, joka haastaa kuulijansa. Kokonaisuus huokuu kypsyyttä ja näkemystä, mikä ei ole suoranainen ihme 15 vuotta vanhalta ja viisi täyspitkää julkaisseelta yhtyeeltä. Sekä keskitempoisen rivakoita että doomahtavan hitaita sovituksia maltetaan kasvattaa ja nostatella.
Toimivimmillaan levyn sävellykset tarjoavat maittavia, syvällisesti maalailtuja horisontteja. Ne eivät edusta sävyiltään pelkkää synkkää epätoivoa, vaan myös kaunista, kauas kurottelevaa kaipuuta.
Vaikka jotkin tasaisemmin seilaavat kappaleet notkauttavat albumin kovaa keskitasoa hieman, paketti pysyy varsin ehjänä ja orgaanisena. Onnistunut pläjäys kaikkinensa.