Maailmanlopun tunnelmissa niin musiikillisesti kuin sanoituksellisesti tamppaavan Dystocracyn kakkos-ep on mielenkiintoinen otanta tummanpuhuvaa perinteistä heviä.
Lempääläläisten musiikki on periaatteessa hyvin monotonista ja synkkää jynkytystä. Sovituksiltaan aavistuksen progressiiviset ja eeppisyydestä ammentavat kappaleet jäävät kuitenkin kuulokäytäviin pienten mutta sitkeästi tarrautuvien koukkujen avulla – oli kyse sitten Slave Moralityn avaavan Manifoldin osuvasti riimitellystä kertosäkeestä tai King Diamondin Welcome Home -biisin mieleen tuovan nimikappaleen rumpukompista.
Tällä teoksella ei mennä vielä kuuhun ja tiettyä elävöittämisen varaa on, mutta mielenkiinto on herätetty.