Vaikka bändin musiikkia kuvataan doom metaliksi, mallorcalainen Golgotha kunnioittaa viidennen albuminsa biiseillä, ja oikeastaan koko olemassaolollaan, ysärin lopun brittijättien ja naapurimaansa Moonspellin sivumaultaan goottilaista death doomia: hidasta, haikeankauniilla tavalla jylhää ja pohjavireeltään melodisesti rokkaavaa synkistelyä.
Yhtyettä on vuodesta 2021 alkaen keulittanut kaksi naissolistia, joista toinen korisee kuivasti ja toinen laulaa taipuisan melodisesti. Mors Diligentis on miellyttävää kuultavaa yhtyeen rokatessa reippaammin, jolloin joistain soinnutuksista ja sympaattisesta mökötystunnelmasta nousee mieleen jopa Sentenced. Vanne otsani ympärillä kuitenkin kiristyy ja ahdistus puristaa rintakehää, kun syntienpainoisen kivireen raahaus lähestyy My Dying Briden betasalpaajatempoja.
Hitaammat kappaleet paljastavat, miksei 1992 perustetusta Golgothasta ikinä kasvanut lueteltujen verrokkien veroista. Vaikka genren muotokieli on hallussa, ok-tason biisit ja kiva naislaulu eivät riitä, kun musiikki maistuu tuiki tutulta eikä alle puolen oktaavin kaistanleveydellä operoivan ördääjän ilmaisuvoima riitä kuin ärsyttämään.