Tämän koplan pikkulevy tuli pistettyä jokunen vuosi sitten ns. potentiaalisten tekijöiden mappiin. Pitkähkön kypsyttelyn tuloksena syntynyt, venäläisen lafkan julkaisema debyyttipitkäsoitto jatkaa samaa perinnekuolon runnomista ilman varsinaista harppausta eteenpäin. Bändi tahkoaa edelleen mainiolla perustasolla.
Murea kitararöhinä ruhjoo esimerkilliseen malliin. Moderniin soundiin ja soittotarkkuuteen tottuneeseen korvaan levy kärsii ehkä vähän omatekoiseen toimintatapaan viittaavasta tuotannosta. Meno on kuitenkin sen verran syvästi vanhaa liittoa kunnioittavaa, että pintapuolinen epätäydellisyys myös syventää iskuvoimaa ja vie tunnelmat vereslihaisempaan suuntaan. Tärkeintä on, että bassarit lotisevat, örinä hyökyy niin että lihankappaleet lentelevät ja mureaa säröä riittää – ja tämä kyllä toteutuu erinomaisesti.
Pääosin maltillisella tempolla etenevä levy on raskasta murjontaa, jota höystävät onneksi reippaammin tikkaavat osiot. Viitteeksi voisi hakea jenkkikuoloa aika tarkalleen Cannibal Corpsen suunnalta – myös Spiritual Holocaustin ilmaisu on väkivaltaisen runnovaa. Vaikka kädet nyrkissä -lähestymistapa sopii tavallaan kuvioon, svengaavampi ote tempoisi mukaan astetta tehokkaammin.
Hyviä joskaan ei aivan loistavia biisejä kuunnellessa yhtyeen perimmäinen potentiaali tuntuu vieläkin kirpoavan hyppysistä. Bändistä irtoaa jo nyt todella vakuuttavaa runttausta, mutta sillä tuntuisi olevan rahkeita iskeä taju ihan totaalisesti kankaalle.