Jenkkikuolon varhaisempaan aaltoon lukeutuva Imprecation on päässyt tekemisen makuun vasta toisen tulemisensa myötä. Yhtye julkaisi esikoispitkänsä vuonna 2013, mutta tyylillisesti bändi soittaa ehtaa 1990-luvun alun death metalia.
Matalan örinän, alavireisen soundin ja herkeämättömän raskauden vivahteena käytetään lähinnä hitaampia doomahtavia osuuksia. Vertaisbändiä ei tarvitse hakea kauaa, sillä brutaalia ja vanhakantaista myllyttämistä kuunnellessa mieleen nousee nopeasti yksi varsin samanlaisilla laduilla tappava nimi.
Incantationin ystäville Imprecation tarjoaakin varmasti meheviä hetkiä. Kun mukaan sekoittaa vielä roppasen Funebrarumin luupäisempää paahtoa, arkunnaulat alkavat olla kasassa.
Erityisen omaleimaista soundia bändin death/doom ei siis tarjoa. Yhtyeen kunniaksi pitää kuitenkin sanoa, että jälkimmäistä sävyä ei hyödynnetä ylipitkäksi venytettyjen laahustamisten merkeissä. Murskaus on julmaa ja hidasta, mutta riffipuolella tapahtuu eikä kappaleissa jurnutella keskinkertaisia ideoita ajasta ikuisuuteen.
Damnatio ad Bestias onnistuu luomaan aidosti pahantahtoista ja mystistäkin tunnelmaa melko kulunein eväin. Luonnonmukainen tuotanto ja asiantuntemuksella sävelletyt kappaleet viihdyttävät hyvän tovin, mutta loppupeleissä ideapankin rikkaus ei riitä aivan alan parhaimmiston tasolle.