Seattlelaisviisikon punaisena lankana on vanhan liiton nopea hevi. Kuten jo vuoden takaisella nimikko-ep:llään, debyyttipitkäsoitollaan yhtye operoi alkukantaisten ja aitoa tekemisen kiimaa huokuvien, vahvojen riffikimppujen parissa.
Sölicitör kieppuu tavallaan kahden maailman välissä. Yhtäältä tuotanto on juurikamaksi suhteellisen kliinistä, toisaalta soundi on riittävän luomua – asiaankuuluvan kolkkoa ja raakaa. Hyvä näin, sillä Sölicitörin ulosannissa ei käpäytellä vaan suoritetaan tiukasti ja taimiin.
Juuri ulosanti tekee bändistä mielenkiintoisen. Spectral Devastationiltä on vaikeata kaivaa hittejä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta polveilevissa sovituksissa ja moniosaisissa kappalerakenteissa riittää tenhovoimaa pitkäksi aikaa.
Sölicitörin tuuttausta on yksinkertaisesti mukava kuunnella. Sen musiikin perustuksista hohkaavat alkuaikojen brittimetallin varovainen progressiivisuus ja kitaraharmoniat sekä uuden mantereen speed- ja thrashpioneerien ensiäänitteiden virheitä pelkäämätön draivi.