Parhaat biisit ovat ihan meneviä, pahimmat todella ärsyttäviä – arviossa Sascha Paeth’s Masters of Ceremony

Julkaistu Infernossa 10/2019.

Sascha Paeth's Masters of Ceremony
Signs of Wings
Frontiers

Sascha Paeth, kuka? Erityisesti eurooppalaisen power metalin akselilla kunnostautunut miksaaja-tuottaja-ääniteknikko-tiesmikä. Saksalainen monitoimimies tunnetaan myös Avantasian kokoonpanon hymyilevänä kitaristina. Projekti nousi aikoinaan keikkalavoille juuri Paethin kannustuksen johdosta. Ansioluettelo voisi siis olla huonompikin.

Mutta mitä herran ensimmäiseltä sooloalbumilta pitäisi odottaa? Ei mitään hajua. Bändikaveritkin on rekrytoitu kosketinsoittajaa lukuun ottamatta suoraan Avantasian riveistä. Sen solistien kirjosta tiensä Paethin bändiin löysi uusin tulokas, 24-vuotias Adrienne Cowan.

Parhaat biisit ovat ihan meneviä, pahimmat todella ärsyttäviä. Cowan ei ainakaan auta asiaa. Nainen on teknisesti todella lahjakas, mutta en vain voi sietää hänen soundiaan. Sen lisäksi huutoa ja etenkin örinää kuullaan väsymykseen asti.

Where Would It Be on ainoita hetkiä, kun Cowan kuulostaa oikeastaan aika hyvältä. Harmi vain, että kappale on niin törkeän ilmiselvä Avantasia-pastissi, että voin lähes kuulla Michael Kisken esittämässä sitä. Weight of the World on tästä vielä pahempi esimerkki.

Mitä meillä siis on? Biisejä, jotka ärsyttävät. Biisejä, jotka kuulostavat Avantasialta. Pari rallia, jotka ovat ”ihan ookoo”. Loput eivät jää mieleen alkuunkaan, vaikka kuuntelukertoja on takana jo ihan liikaa.

Paeth on hemmetin taitava kitaristi ja melkoinen velho muutenkin. Säveltäjänä mies ehkä hakee vielä omaa tyyliään ja tuloksena on epämääräinen sillisalaatti vähän kaikkea.