Metal Archives ilmoittaa saksalaisen Ketzerin aseeksi black/thrash metalin ohella myös post-rockin. En tiedä, missä tiloissa moiseen on päädytty, sillä bändin neljäs pitkäsoitto ei sisällä pahemmin jälkimmäisiä sävyjä.
Mustaa ja rässiä sen sijaan tuutataan reippaalla ja huolitellulla kädellä. Nifelheim, Unanimated ja Destroyer 666 ovat helppoja ja ilmiselviä vertailukohtia, mutta eivät sentään suoria sellaisia. Ketzer on näet valinnut huomattavasti siistimmäksi hiotun tien.
Cloud Collider on parhaimmillaan hyvinkin napakka ja hyökkäävä kiekko. Samaan aikaan se sisältää vähän epäortodoksisempia riffejä ja melodiakulkuja. Yhtye ei halua toistaa perusriffiä perusriffin perään, vaan mukaan on haettu hivenen kierompaa ja myös sävykkäämpää näkökulmaa.
Terävästi ja virkeästi leikkaava kitarointi on tuotettu todella kirkkaaseen ja selkeään kuosiin. Soundeissa on särmää, mutta meno ei ole millään lailla likaista tai törkeää. Teknistä osaamista löytyy ja pieksennässä on intensiteettiä, mutta samalla meininki edustaa ikään kuin black/thrashin siistimpää ja opistomaisempaa koulukuntaa.
Alan törkyisemmille hemmoille Ketzer on ehkä liiankin puunattu tapaus, mutta asiassa on toinenkin puoli. Liiallisella rosolla ja hapuilulla musiikin sävellyksellinen ja melodinen värikkyys jäisi luultavasti paitsioon, mikä olisi tässä tapauksessa perin ikävää.
Cloud Colliderin materiaali on keskivertoa mielenkiintoisempaa, eikä siinä mennä näennäisestä helppoudesta huolimatta aidan matalimmasta lävestä. Tätä levyä kannattaa luukuttaa muutamankin kerran ennen lopullista tuomiota, sillä hienoksi meikatun pinnan alta löytyy yllättävää tarttumapintaa. Levyn päättävä Light Dies Fast tosin on täysien pisteiden kappale jo kättelyssä.