Goottirockiksi naamioitua slaavilaista melankoliaiskelmää suoraan Moskovasta. Vuonna 2004 perustettu, 2008 Venäjän euroviisukarsintoihin osallistunut ja 2014 hajonnut, mutta 2020 uudestaan aktivoitunut Dark Princess on Olga Trifonovan johtama, epäomaperäistä mutta ihan auttavan tarttuvaa synkistelyä esittävä melodinen goottimetallirykmentti.
Muita isoja vikoja viisikon menossa ei ole kuin Trifonovan epämääräinen englannin ääntämys, lähes koominen paatos ja meikäläisen korvia riipien lepattava vibrato.
Yhtyeen uudelleensyntymää symboloivan Phoenix-albumin soundit ovat genren kuivakkaa peruskauraa ja biisit perusvarmaa goottihevibulkkia. 2000-luvun alun pomppumetallibiittien sekä maltillisen taustakorahtelijan ja elektroniikan käyttö aiheuttavat mielleyhtymän, jossa varhainen Evanescence fuusioituu venäläiseen molli-itkelmään ja kohtaa ujeltavasti naislauletun saksalaisen koulukunnan ysärigoottimetallin.
Levollisen progerockinkin seutuvilla käydään biiseissä Not Enough ja Falling to Fly, joista jälkimmäisessä noudatetaan suorastaan orjallisesti Soenin pelikirjaa. Musikanteista kehaisun ansaitsee kitaristi Denis Burkin, jonka sooloissa on goottihevin piirissä yllättävän tyylikästä särmää.