Jo kuudetta teemalevyään julkaisevaa, 2012 perustettua Judicatoria on toitotettu jo vuosia amerikkalaisen power metalin suurimmaksi tulevaisuuden toivoksi. Kohtalaisen kelpoa Blind Guardianin peesailua sen musiikki on ollutkin, eli eivät puheet aivan tyhjästä ole syntyneet.
Vaan ken uuden pitkäsoiton kuulee, saa kaiken toivon heittää, sillä The Majesty of Decay on vieraslaulajattaren pelastamaa Judgment-eeposta lukuun ottamatta lähes pelkkää silsaa.
Edellisalbumi Let There Be Nothingin (2020) jälkeen Judicatorin pääasiallinen biisintekijä Alicia Cordisco otti bändistä ritolat. Se kuuluu kaikessa. Ainoa jäljelle jäänyt perustajajäsen, laulaja John Yelland, on ottanut harteilleen myös säveltämisvastuun.
Miehen sävelkynästä on syntynyt vain hetkittäin Judicatorin varhaisemmalta musiikilta kuulostavaa nuottiripulia, jossa melodiat, flow ja tarttuvuus ovat saaneet tehdä tilaa katkonaiselle ja pseudoprogressiiviselle rockmusiikkiteatterivenkoilulle. Siitä käy kyllä selväksi sekä bändin soittotaito että Yellandin lauluosaaminen, mutta koheesio puuttuu, eikä levy vetoa power-faniin kuin tarinankerronnallaan.
Mutta mikäs siinä, jos power metalin ja jatsin multipasking-hybridi maistuu.