Ryhtiliike powerjytkeen tahtiin – Arviossa Hammerfall-uutuus

Hammerfall
r(E)volution

Nuclear Blast
3_5_kirvesta

Melodisen puhtaasti lauletun metallin genressä pitkälti toistakymmentä vuotta operoinut HammerFall tekee yhdeksännellä studiolevyllään selkeän ryhtiliikkeen.

Göteborgilaisviisikon nauhoitteet ovat nostaneet viimeisen kahdeksan vuoden aikana aitoja hymynkareita turhan harvakseltaan. Pidemmän aikaa kysymys on kuulunut, pystyykö bändi hilaamaan itsensä ylös yhdentekevästä keskitempopatsastelusta ja tekemään ajanhammasta kestävää melometallia vuoden 1997 Glory to the Bravestä vuoden 2005 Chapter V: Unbent, Unbowed, Unbrokeniin kestäneen ajanjakson tapaan.

Musiikissa onnistunut lopputulos voi lopulta olla kiinni hyvinkin pienistä asioista. Tästä lienee HammerFallinkin kohdalla kysymys. r(E)volutionin vahvuus on joka tapauksessa onnistuneessa sävellystyössä. Kitaristi Oscar Dronjak on löytänyt jollain ihmeen kaupalla biisipajassaan uudestaan ne asetukset, joista HammerFall kaikkein parhaiten tunnetaan.

Ainakin puolessa levyn biiseistä homma rakentuu melodisesti vietteleville, pala palalta rakentuville säkeistöille, joiden päässä juhlii se kuuluisa tarttuva kertosäe. Temposkaala sahaa sopivassa suhteessa laidasta laitaan, mikä lisää kappaleiden purevuutta toisiinsa nähden.

HammerFall ei keksi pyörää uudestaan, tai siihen edes uusia vaihteita, mutta luo pitkästä aikaa juuri omankuuloistaan powerjytkettä, kiinnostavasti.