Sveitsiläinen progressiivinen hardrock Rainbow’n ja Uriah Heepin hengessä kuulostaa ajatuksena mielenkiintoiselta, mutta alalle vuosien varrella ladotut helmet eivät tee erottumisesta kovinkaan helppoa enää vuonna 2019.
Stonefield ei edes yritä erottua uuden musiikin merkeissä. Sen sijaan yhtye on päättänyt koostaa 1980–90-lukujen taitteessa julkaistusta materiaalistaan uuden pitkäsoiton. Tarkoituksena on ilmeisesti lyödä kansi kiinni ja iskeä bändin nimi lopullisesti historiaan.
Stonefied saattaa olla ihan kovaa valuuttaa Sveitsin musiikillisessa alamaailmassa, jonka möyheistä ulkomaailma on kuullut vain pieniä ripauksia. Mystic Stories on varsin kelvollinen testamentti, mutta levyn avulla ei tehdä nimeä maan rajojen ulkopuolella.
Uudelleen miksatut ja puunatut kappaleet kuulostavat edelleen aikansa tuotteilta. Toteutus on hienoisen kotikutoinen, ja levyn ilmavaa soundia voisi kutsua ikävämmässä hengessä myös ohueksi. Esillepano ja korkealta tunteella päästelevä laulaja onnistuvat kuitenkin herättämään lämmintä sympatiaa.
Esikuvien hengessä tehdyssä musiikissa puhaltavat melodiset ja tunteikkaat menneiden vuosikymmenten tunnelmat. Rankkuutta ei haeta, mutta kitarasooloissa ja paikoin hyvinkin tarttuvissa sävelkuluissa löytyy. Koskettimet soivat parhaimmillaan kuin Jon Lordilla ikään.
Se viimeinen silaus jää kuitenkin puuttumaan. Se sama, joka esti aikoinaan bändin nousun isompien sarjaan. Oikein mukavaa kuunneltavaa Mystic Stories silti on. Levy lähtee uudelle soittokierrokselle yhä uudestaan ja uudestaan, vaikka varsinaista kiihkoa ei koskaan synny.