”Saksalle ei näköjään voi kukaan mitään” – Arviossa Grave Digger

Levyarvio julkaistu Infernossa 8/2014.

Kuva: Napalm Records

Grave Digger
Return of the Reaper

Napalm
3_5_kirvesta

Saksalle ei näköjään voi kukaan mitään – siis mitä tulee laadukkaisiin power- ja perusmetallijulkaisuihin sekä jalkapalloon. Voittajia löytyy molemmista karsinoista.

Alkuvuodesta nahkahousumaan melodisen power metalin partiot pistivät järjestään tiskiin toinen toistaan kovempia pitkäsoittoja. Ainoana poikkeuksena taisi olla genrepioneeri Helloween, joka ei julkaissut tänä vuonna uutta levyä.

Syksy on puolestaan startannut Acceptin kivikovalla Blind Ragellä, jonka seurana juhlii – rehellisesti sanoen yllättävästi – Grave Diggerin seitsemästoista studiokiekko Return of the Reaper.

Lähinnä kivirekimäisen kolhosta ja romuluisesta perusmetallista ja pistävän kähinäsirkkeliäänen omaavasta keulamies Chris Boltendahlista tunnetuksi tullut metalliveteraani lyö pitkästä aikaa tiskiin railakkaasti eteenpäin harppovan ja melodisesti kiinnostavan kaksitoistaraitaisen. Grave Diggerin sävelkynä on Return of the Reaperillä melkoisen terävä bändin historia huomioon ottaen. Suurin parannus edellisiin levytyksiin löytyy kitarapuolelta, jolla keppimies Axel Ritt louhii tasaisesti koko koukkuvarantonsa mitalta ja saa toiminnallaan koko levyn verevään eloon.

Return of the Reaperilta löytyy aikaisempaa enemmän paljon kaivattua vauhdikkuutta mutta myös tuttua ja turvallista perustamppausta. Levyn selkeä vahvuus on myös sen sisällön dynaamisuudessa, joka tekee albumista tasaisen kiinnostavan.

Mikäli Grave Digger on viime vuosina tullut hylätyksi lelulaatikkoon, bändi kannattaa palauttaa tämän levyn myötä kotisoittimeen pauhaamaan. Bändi on totisesti uuden mahdollisuutensa ansainnut.