Church of Misery
And Then There Were None…
Rise Above
Vaikka japanilaisperäinen Church of Misery on kertonut massamurhaajista jo vuodesta 1995, kuudennen albumin aloittavat lahtaamisäänet tulevat ällöttävän lähelle. Onneksi henki lähtee nopeasti ja päästään riffeihin.
Basistipomo Tatsu Mikami on laittanut kokoonpanon taas uusiksi, ja kasassa onkin melkoinen uskottavuusretkue, tällä kertaa Jenkeistä. Kitarassa on Szulkin (Bloodfarmers), rummuissa Little (ex- Internal Void) ja laulussa Carlson (Repulsion, ex-Cathedral). Melkoisia möykkääjiä siis, ja ilahduttavasti he istuvatkin bändiin, ilman että touhu kuulostaa mitenkään pakolla yhteen teipatulta.
Kitarakuviot ja kappalerakenteet ovat tuttuja, ja myös radiospiikit sitovat levyn vanhalle janalle. Selkein uusi kulma tulee laulusta, joka on artikulaatioltaan aiempaa selkeämpää. Tämä onkin kaksiteräinen miekka: räkäisempi körinä oli hyvällä tavalla hikisempää, psykoottista ja aihepiiriin istuvaa. Carlson puolestaan tuo ilmavuutta, vaikka alarekisterissä körmyääkin.
Laulun selkeys vie koko yhtyettä doom-sludgesta vahvemmin stonerin maailmaan, ja ekan kerran bändistä tulevat mieleen Wo Fat, Cathedral ja jopa Red Fang, joka ei ole ennen käynyt näissä yhteyksissä mielessäkään.
Vaikka CoM on tehnyt eräät maailmakaikkeuden reteimmistä covereista eikä vielä ole kuultu Blood Sucking Freakin tai Road to Ruinin voittaneita biisejä, bändi menee eteenpäin elinvoimaisella tavalla. Parannus edelliseen, melko väkisin pykättyyn levyyn on selvä.