Undergroundklassikko toisille, rasittavaa sotkua minulle. Ainokaisensa vuonna 1995 pullauttanut brittibändi alleviivaa oletustani siitä, että avantgarde death metal on epäonnistuneiden säveltäjien soittamaa progea.
Vanhan brittikuolon hengessä ryömivä tempoilu kiemurtelee ja kulmittelee itsetarkoituksellisesti. Rähinän väliin heitellään akustisia osuuksia, puhdasta joilotusta, kirkkourkuja ja muuta pimpelipompelia täysin satunnaisilta vaikuttavin kääntein.
Tunnin mittaiselle levylle on ahdettu valtava määrä ideoita. Mieleen jää lähinnä sekavasti eri osiosta toiseen siirtyvä cut & paste -sirkus, josta voi nostaa esille useampiakin hienoja melodioita, kitarasooloja ja myös jokusen herkistävämmän kohdan, mutta bändi ei saa kasattua yhtään kokonaisuutena toimivaa kappaletta. Rasittavaa ja turhauttavaa.