Funebrarumin riveistä taannoin lätkimään lähteneet kitaristit ja rumpali eivät ota entiseen bändiinsä kovinkaan kummoista pesäeroa. Kolmikon debytointi tapahtuu kovasti tutun oloisen jenkkikuolon merkeissä.
Graves of Ceaceless Death on jonkin verran Funebrarumia likaisempaa möyrintää, mutta melko lailla samoja pahuuksia tässä toistellaan. Myös Incantation ja Disma nousevat mieleen, mikä kertoo mätöstä oikeastaan kaiken olennaisen. Helvetillisen synkkää, äärimmäisen raskasta ja tuhovoimaista death metalia tässä siis soitetaan. Raudanlujaa kalmankatkuista kokemusta riittää, ja ukot todellakin tietävät, mitä ovat tekemässä.
Tempo on pääosin melko nopea. Ei niinkään blastaavassa hengessä vaan vanhakantaisemmin takoen. Laulupaletissa on örinän ohella korkeampaa räähyttelyä ja oksennettua ulostuloa Necrophagian Killjoyn hengessä. Tämäkin osasto toimii erittäin hyvin. Vaikutelma on kuin moniäänisellä demonilaumalla, mikä lienee myös tavoitteena.
Kappaleista kaksi erottuu joukosta heti kättelyssä. Procession of Ceaseless Sorrows raahautuu doomahtavasti vailla kiirettä, hitaasti ja lyijynraskaasti mehustellen. Through Stygian Catacombs puolestaan tekee tätä samaa yli 11 minuutin mitassa, mutta istuttaa joukkoon myös hieman nopeampaa päästelyä. Monipuolinen ja mittansa komeasti kantava teos.
Ruinousia ei voi pitää parhaalla tahdollakaan kovin omaperäisenä ja yllättävänä bändinä. Oman hommansa se toistaa kuitenkin erittäin vakuuttavasti ja vailla häiritseviä lastentauteja. Ylempänä mainittujen bändien ystäville jokseenkin varma nakki.