Tuhannen ja yhden projektin mies Werwolf ei ole mies, joka tyytyy lepäämään laakereillaan. Mutta niin vain on käynyt, että Satanic Warmasterin uutta albumia on saatu odotella tovi.
Bändin seitsemäs levy on tyylillisesti melko suoraviivaista jatkoa vuonna 2014 ilmestyneelle Fimbulwinterille. Tällä kertaa sävellyksistä hönkii kuitenkin läpi astetta voimakkaampi ysärinostalgia Norjan hengessä, eikä vähiten Henri ”Trollhorn” Sorvalin perinnetietoisten koskettimien ansiosta. Etenkin varhainen Enslaved on vahvasti läsnä.
Satanic Warmasterin pohjoinen black metal on parhaimmillaan maaliinsa näppärästi osuvaa, raa’an ja melodisen ilmaisun välissä taiteilevaa musiikkia. Aamongandr sisältää kuitenkin hieman liian tutun ja turvallisen kuuloista materiaalia.
Reilut puolituntinen levy on sinällään varsin vaivatonta kuunneltavaa, mutta yhtä vaivattomasti se lipuu pois mielestä. Helvetilliset liekit ovat taantuneet kädenlämpöiseksi hiillokseksi.