Ei tippaakaan legenda- tai sympatialisää – arviossa Motörhead-dvd

Arvio julkaistu Infernossa 7/2016.

16.12.2016
Motörhead
Clean Your Clock
UDR

 

Kaksijakoisia tunnelmia. Tavallaan on harmillista nähdä livetallenne legendaarisen yhtyeen ehtoopuolelta, kun syöpien runtelema pääjehu alkaa olla jo aika kurjassa kuosissa. Orgasmatronin vihreiden valojen avittamana Lemmy näyttää jo todella aavemaiselta. Toisaalta, onpahan nyt sitten tämäkin vaihe Motörheadin uralta dokumentoitu.

Münchenissä isossa sisähallissa taltioitu 80 minuutin keikka on nätisti valaistu ja muutoinkin perin laadukkaasti toteutettu. Muutaman kappaleen aikana feedback tahtoo hieman vinkua, mutta siinä ne kauneusvirheet sitten ovatkin.

Kritiikki kohdistuu tärkeimpään eli musiikkiin. Kappaleiden hyvyyttä on vaikea kiistää, mutta ensinnäkin tuoreemman materiaalin puutos rasittaa kovasti. When the Sky Comes Looking for You on ainoa viimevuotiselta Bad Magic -levyltä napattu raita. Aftershock-levyä (2013) edustava Lost Woman Blues on aivan selkeä klassikko jo nyt. Muut valinnat ovat kaukaa menneisyydestä.

Tämä on turhauttavaa, sillä uudemmilta levyiltä saisi napattua vaikka mitä herkkuja näiden iänikuisesti raahautuvien doctorrockien ja thechaseisbetterthanthecatchien tilalle. Vaan ei. Älköön kukaan selittäkö, että vanhoja kappaleita on pakko soittaa. Ei ole, kysykää vaikka Iron Maideniltä. Ja koska tilanne on mikä on, liveversiot monista uudemman kauden kuningasvedoista jäävät nyt ikuisiksi haaveiksi.

Sekin rassaa, että mainiot vauhtirallit kuten Burner, Take the Blame ja, etenkin, Sacrifice on jätetty pois jo ajat sitten. Tämä tekee kokonaisuudesta liian keskitempoisen, osin jopa hieman laiskan. Ikävä sanoa, mutta niin kovia muusikkoja kuin Phil Campbell ja Mickey Dee ovatkin, Lemmy itse ei ymmärrettävistä syistä kykene pitämään tahtia samalla tavalla kuin vanhemmilla livejulkaisuilla. Myös maestron laulu on miksattu totuttua hiljaisemmaksi.

Bonuksena keikka tarjoillaan cd-muodossa. Mukana tulee myös 22-minuuttinen Lemmyä ja hänen elämäänsä haastattelujen kautta kuvaileva feature. Pikkumukavaa ekstraa hienosta miehestä.

Mainittakoon vielä, että arvosanassa ei ole tippaakaan legenda- tai sympatialisää, vaan se on annettu puhtaasti julkaisun iskuvoimasta vanhempiin livetaltiointeihin verrattuna.

Lisää luettavaa