Skandinaavisesta mytologiasta inspiraatiota ammentava viikinkimetalliyhtye Einherjer on julkaissut albumeita tasaisen epätasaisesti 1990-luvun lopulta lähtien. Käsillä oleva seitsemäs studioalbumi on tyylillisesti taattua laatua, niin hyvässä kuin pahassa.
Albumin soundit ovat perinteisen painostavia ja uhkaavia, ja kitaroilla luodaan onnistuneimmillaan okkultistisen hypnoottinen tunnelma – tästä ehkä parhaimpana esimerkkinä Mine Våpen Mine Ord. Kansanmusiikkivaikutteet on onnistuttu punomaan saumattomasti osaksi kappaleita ja murinalaulu pitää tunnelman tiiviin synkkänä, mutta samalla kokonaisuuden yllä häilyy tunne siitä, että jotain puuttuu.
Ja se jokin on vaihtelu. Varsin pian albumia eteenpäin kuunnellessaan sen tajuaa olevan kaikin puolin hyvin lähellä yhtyeen aiemmin julkaisemaa Av Oss, For Ossia (2014). Tuttujen elementtien kierrättäminen on ehkä todettu turvalliseksi vaihtoehdoksi, mutta todella onnistuakseen on usein otettava riskejä. Samojen palasten kasaaminen uudelleen ei voi koskaan tuottaa täysin uusia