Machine Menistä tutut laulaja Antony Parviainen ja kitaristi J.V. Hintikka ovat aktivoituneet iloksemme yhteisen projektin merkeissä. Mukaan on saatu rumpali Juuso Raatikainen (Swallow the Sun), kitaristi Juha Takanen, basisti Ville Koskinen ja kosketinsoittaja Otto Närhi (ex- Beyond the Dream).
Psycheworkin debyytti sisältää, kuten odottaa sopii, melodista perinteisiin luottavaa metallia, jota on maustettu moderneilla progressiivisilla mausteilla. Mieleen hiipivät yhtyeet kuten Kamelot ja Masterplan, mikä ei ole ainakaan omissa kirjoissani lainkaan huono juttu. Yhtye ei ole silti lähtenyt kopioimaan, vaan sen ilmaisu on vahvan omaleimaista. Näin siitäkin huolimatta, että Parviainen kuulostaa edelleen Bruce Dickinsonin kadonneelta lehtolapselta.
Kahdeksan kappaletta sisältävä paketti ei ole pituudella pilattu, muttei sisällä myöskään tyhjäkäyntiä. Kappaleet noudattavat perinteisiä metalliarvoja, mutta sisältävät sovituksellisesti ja sävellyksellisesti kaikenlaisia pikkujippoja, jotka tekevät niistä keskivertoheviralleja mielenkiintoisempia. Täytyy myös kehua kitarasooloja, jotka ovat runsaita mutta aina merkityksellisiä ja kauniita.
Mahtipontisesti pauhaava, maagisen kertosäkeen omaava Bullet with My Name tarjosi albumin tymäkän ensipuraisun ja nosti odotukset varsin korkealle. Pettyä ei tarvitse, sillä laatu on taattua kautta linjan. Lyriikkavideoksi taipunut avauskappale, Hand on Heart, edustaa niin ikään levyn tarttuvinta laitaa.
Mutkikkaimmat raidat on sijoitettu opuksen loppuun. Tear of the Phoenix aloittaa herkkänä pianoballadina, kunnes muuttuu sinfoniseksi hehkutukseksi. Hienosti kasvava kappale toimii hyvänä esimerkkinä orkesterin loistavasta dynamiikantajusta. Päätösbiisi The Dragon’s Year ujuttaa mukaan jopa äärimetallisia painotuksia ja nousee jylhän tunnelmansa ansiosta levyn mahtipontisimmaksi ja vaikuttavimmaksi raidaksi.
Vakuuttava pelinavaus, josta on hyvä jatkaa. Toivon mukaan jatkoa seuraa.