Tylsää, mutta tämänkin arvion voisi tiivistää lakoniseen toteamukseen ”laadukkaasta ja oppikirjamaisesti tehdystä ruotsalaisesta death metalista”. Kotiseutuna toimii luonnollisesti Tukholma ja äijiltä löytyy wanhaa kokemusta vaikka kuinka paljon, joten mikä voisi mennä vikaan?
No, mikään ei oikeastaan menekään. Ei millään osa-alueella. Likin vuonna 2015 ilmestynyt debyyttipitkäsoitto käy päälle tutulla kitarapörinällä ja miljoonasti ammutuin asein. Uppiniskaisesti ytimen ympärillä pyörivät hyökkäykset omaavat raskasta ja suoraan kurkusta kiinni ottavaa iskuvoimaa.
Suoriksi vertailukohdiksi käyvät tutut nimet ruotsalaisen karumman laidan death metalin huippuvuosilta. Dismember rutisee esillä vahvimmin. Endless Oceans of Blood voisi puolestaan olla suoraan At the Gatesin materiaalia.
Homma toimii, mutta genren nykyaikaisissa huipuissa alkaa olla sitä rasitetta, että liian tiukka perinteissä pysyminen ja vanhojen mestarien kunnioittaminen tuottaa pääasiassa vain lisää sitä samaa. Soundiin, rakenteisiin, lauluun tai mihinkään muuhunkaan ei edes haluta hakea uusia kulmia.
Vanhakantaisen ruotsikuolon ystäville Mass Funeral Evocation on varmasti kuolaamisen arvoinen tapaus, mutta vaikea tätä on pitää varsinaisesti tarpeellisena julkaisuna – nautittavana ja erittäin toimivana kylläkin, mikä on toki enemmän kuin mihin suurin osa muista yrittäjistä kykenee.