Varsin mukiinmenevä soundtrackpaketti – arviossa Orphaned Land & Amaseffer

Arvio julkaistu Infernossa 7/2016.

Kuva: Markus Laakso
Orphaned Land & Amaseffer
Kna’an
Century Media

 

Israelilaista Orphaned Landia pidetään niin sanotun oriental metalin edelläkävijänä. Bändi yhdisti Lähi-idän kansanmusiikkiperinteitä progressiiviseen metalliin tavalla, joka ei ole saanut vielä tänäkään päivänä turhan paljon jäljittelijöitä. Yhtye haki inspiraatiota juutalaisesta, kristillisestä ja islamilaisesta traditiosta ja pyrki luomaan yhteyden näiden välille.

Nyt orkesteri juhlii 25-vuotista taivaltaan ja aloittaa loppuvuodesta juhlakiertueen yhdessä Voodoo Kungfun ja Imperial Agen kanssa. Samalla on julkaisuvuorossa tuore konseptilevy, joka on toteutettu yhdessä Amaseffer-yhtyeestä tutun Erez Yohonanin kanssa.

Kna’an on projekti, joka syntyi Memmingenin kansallisteatterin johtajan Walter Wayersin aloitteesta. Wayers kirjoitti näytelmän, joka käsitteli Raamatun tarinaa Aabrahamista ja hänen saapumisestaan Kaanaanmaalle modernista näkökulmasta. Myös musiikkiin kaivattiin modernia otetta.

Laulaja Kobi Farhi ja Erez Yohonan sävelsivät musiikin muiden Orphaned Land -jäsenten avustuksella, ja tuloksena on varsin mukiinmenevä soundtrackpaketti, joka koostuu niin akustisista balladeista kuin raskaista metallirypistyksistäkin.

Kna’an on mielenkiintoinen sivuprojekti, mutta valitettavasti se ei omaa samanlaista iskuvoimaa kuin esimerkiksi bändin edellinen studiolevy All for One. Myös Amasefferin toistaiseksi ainokainen albumi Slaves for Life tuntuu sykkivän kiivaammalla pulssilla kuin vähän hätäisen tuntuisesti laadittu opus.

Onko sitten lainkaan kohtuullista verrata tätä levyä isäntiensä aikaisempiin tuotoksiin, vai pitäisikö se sijoittaa täysin omalle janalleen ja arvostella täysin itsenäisenä teoksena? Eron tekeminen ei ole kovin helppoa, sillä temaattiset ja musiikilliset samankaltaisuudet ovat sen verran vahvoja, että assosiaatiot puskevat pintaan väkisinkin. Kaiken lisäksi Farhi ja Yohonan ovat päättäneet julkaista albumin käyttämällä yhtyeidensä nimiä, joten sitä saa mitä tilaa.

Näytelmää en ole luonnollisestikaan nähnyt, joten en osaa arvioida, miten hyvin musiikki kuvastaa kirjoitettua sanaa. Tyydyn siis vain arvioimaan levyä sen omista lähtökohdista: Musiikki on hyvää ja miellyttää varmaankin jossain määrin yhtyeiden aikaisempaan tuotantoon ihastuneita. Mitään mykistävää tai ihmeellistä ei ole tarjolla, tasaisen varmaa hiillosta kylläkin.