Kun laitetaan kaksi kovimman tason thrash-koplaa myllyyn, saadaan aika hyvä kuva Ceaseless Tormentin menosta. Helsinkiläisbändin vimmainen mutta tiukasti paketissa pysyvä mättö on aika erinomainen sekoitus Slayeriä ja Sodomia. Maaniset soolot, tiukka sahaaminen ja kuivakka soundi tulevat ensin mainitulta, rapsakka rähinä ja miltei loppumaton vauhtitakominen jälkimmäiseltä. Tai ristiinhän nuo menevät, mutta kuitenkin.
Vaikka paljon armoa ei anneta, Ceaseless Torment onnistuu välttämään tukahduttavuuden tunteen. Biisien ilmiasu on jämäkkä ja selkeä, mutta ne pysyvät esimerkillisesti irti teollisesta muovisuudesta. Luunmurskaajaa ei löydy, mutta ankarasti rytisevien riffien napakkuus on hyvällä tasolla, nopean menon puolesta jopa erinomaisella. Runsaat kaoottiset kitaraleadit ovat erinomainen lisä, vaikka eivät varsinaisesti helpotusta tuokaan.
Vauhdikas, armoton ja ankara levy on lajissaan erittäin mainio. Harva näin nopsaan tykittelyyn painottuva bändi saa aikaan yhtä mukaansatempaavan kokonaisuuden. Jos mainitut bändit ja vaikkapa The Hauntedin thrash-tuotanto on kuunneltu loppuun, tästä löytyy kelpo täytettä siihen nälkään.