Musta perjantai. Mikä olisikaan osuvampi ajankohta uudelle Infernon numerolle. Kunhan postilaatikolle ja takaisin on taisteltu läpi kuran ja lehtikasojen, vannoutunut lukija huomaa, että Joni Juutilainen on raapustanut tällä kertaa Sytykkeitä-sivuilleen juttuja aiheista Aethyrick, MyGrain, Svarta Sanningar, Juniper Grave ja Metal Church.
Seuraavaksi lukija hoksaa, että kappas, Turusen Joona on kolumnoinut kiehtovasta aiheesta, nimittäin halkaisijaltaan 12-senttisistä kiiltävistä muovipaloista, joita myös cd-levyiksi kutsutaan. Ja sitten onkin aika Heavy Cooking Clubin, jossa kokkailee ja rokkailee tällä kertaa Diskelmä-yhtyeen Maku – jonka makuun ovat bataattiburgerit. Sellaisiakin on maailmassa.
Moni ei vielä tiedä, mikä VLTIMAS-nimeä kantava kolmikko on bändejään, mutta ensi vuoden alussa on varmaankin toisin, kun yhtye julkaisee debyyttilevynsä. Itsensä Morbid Angel -legenda David Vincentin äänellä puhuva ja Mayhem-menneisyyden omaavan Rune Eriksenin ja Cryptopsyn Flo Mounierin soittimin soiva bändi tavattiin tuottaja Jaime Gomez Arellanon tiluksilla Englannissa.
VLTIMAS. Kuva: Tina Korhonen
Merkittävästi vähemmän kokemusta on Arionilla, mutta saavutettu on – toki kintut tiukasti maankamaralla. Nyt pivossa on aimo tovin uuden solistin kera työstetty toinen albumi, joka näyttänee, mistä suomalainen powerkana pissii.
Seuraavien sivujen suhteen tyydyn copypasteamaan niiden ingressin: ”Komeatkin keikkafotot hukkuvat usein verkon bittipaljouden virtaan. Nostimme menneeltä vuodelta esiin muutaman nettisivujemme nappiosuman fotaajien kommenteilla varustettuna. Otokset ovat kuvaajien itsensä vapaasti valitsemia.”
Ja sitten homman nimi on death metal. Sellaisen parissa operoi järvenpääläinen Corpsessed, joka tarjoaa Arionin tavoin toista albumiaan muutama vuosi ensimmäisen perään. Jutusta selviää muun muassa, että kuolometallimuusikkokin on ihminen, joka joutuu käymään töissä ja maksamaan laskuja. Täh!
Corpsessed. Kuva: Roni Sahari
Mikäli meikämasalta kysytään, saksalainen The Ocean on tehnyt vähintäänkin yhden vuoden biiseistä, eikä koko uusi albuminsakaan – Phanerozoic-tuplan ensimmäinen osa Palaezoic – ole lainkaan hassumpi. Mannerlaatat törmäilevät ja tulivuoret purkautuvat, kun yhtye vyöryttää jälkimetalliaan, ja se on oikein se. Pienen ihmisen valitusta onkin kuultu jo ihan tarpeeksi.
Sitä on muuten takuulla kiirinyt Euroopan tanhuvilla melkoisia määriä puolentuhatta vuotta sitten, kun pyhää henkeä puhkuvalla ihmislajilla oli niinkin järkevää tekemistä kuin poltella viattomia naisparkoja noitina. Tästä aiheista on siinnyt itävaltalaisyhtye nimeltä Burning Witches, joka edustaa haastissivuillamme pitkästä aikaa puhtaasti naisvetoista yhtyettä. Ja ihan itse mainostavat olevansa naisia, jos joku nyt ehti jo pahoittaa mielensä.
Death vuonna 1995.
Ja sitten… Aah, me teimme sen! Nimittäin kymmensivuisen spektaakkelin, jonka aiheena on maailman paras kuolometalliyhtye DEATH. Kuluva vuosi on siitä erikoinen, että sen mittaan on juhlinut pyöreitä tai pyöreähköjä peräti kolme yhtyeen pitkäsoitoista, ja me saimme haalittua kasaan viisi noiden albumien tekoon osallistunutta musikanttia Gene Hoglanista ja Steve Di Giorgiosta lähtien. Ukkojen turinoiden ja tarjoamiensa arkistokuvien ohessa tulee kerrattua koko mahtibändin historia, mikä ei liene kovimmallekaan kalmajäärälle silloin tällöin pahitteeksi. Support music, not rumors!
Pölkylle olemme laskeneet tällä kertaa Simulacrumista, Eden’s Cursestä, Adamantrasta ja Epricrenelistä tutun kosketinmies Christian ”Chrism” Pulkkisen kaulan, ja Salamyhkässä ihmetellään 1980-luvulla Ozzyn bändissä soittaneen Jake E. Leen Badlands-yhtyeen debyyttiä.
Arvioiden pääaiheena on merkittäviä jäseniä menettäneen mutta silti mainiota jälkeä tekevän In the Woods… -yhtyeen uutuus, ja Vanhassa liitossa vajotaan esoteerisen rockin alkuhämäriin, kun ”velhotar” Jinx Dawson kertoo legendaarisen Coven-yhtyeensä tarinan.
Olihan siinä jo! Sellaista siis perjantaina 23. marraskuuta.