Inferno 2/2018: Judas Priest, W.A.S.P., Pestilence, Fu Manchu, Angra, Orphaned Land, 70 000 Tons of Metal…

Sadasviideskymmenesviides Infernon numero julki perjantaina 23. helmikuuta.

Jaahans, se alkaa kevätaurinko pikkuhiljaa lämmitellä toimituskoppimme ikkunoita, mutta Sytykkeittä emme tietenkään selviä – tällä kertaa kiehisiä on veistelty bändeistä Thaurorod, Cardiant, Status Abnormis ja Vargrav. Bonuksena juttu kotimaisin voimin tehdystä Botswanan metalliskeneä käsittelevästä dokkarista.

Kolumnisivulla avustajamme Tami Hintikka muistelee menneitä, kuten meillä vaareilla on tapana, ja Heavy Cooking Clubissa kokkailee oululaisen Quake the Earth -yhtyeen solisti Aki Häkkinen, vaari-ikäinen ukkeli hänkin.

Menneessä eletään myös ensimmäisessä pitkässä haastattelussamme, joskin nykyisyydellä silaten. Puheisiin pääsee W.A.S.P.-yhtyeen legendaarinen nokkamies Blackie Lawless, jonka kanssa ihmetellään, miksi neljännesvuosisata sitten julkaistusta The Crimson Idol -albumista piti tehdä uusi versio. Onneksi Musti oli vallan jutukkaalla päällä!

 

Tililtysvaihteelle päästään myös Pestilencen (alla) parissa. Yhtyeen johtaja Patrick Mameli ei ole lainkaan tyytyväinen siihen, mihin malliin hänen bändiään on vuosien saatossa arvostettu, ja niinpä mies päätti lätkäistä tiskiin sellaisen lätyn, että puheet loppuvat siihen. Tiedä tuosta, mutta kelvostihan uusi Hadeon-kiekko myllyttää.

Fu Manchu, tuo ihana yhtye! Maaliskuussa Suomeen saapuva kalifornialaisbändi on sekin tarjoamassa uutta, ja haastattelussamme saneleva Scott Hill vaikuttaa juuri sellaiselta kaverilta kuin albuminsa kuulostavat – rentoa on meno.

Maassamme tälle vuotta jo vierailleen Harakiri for the Sky’n meininki taas on jotain ihan muuta, mutta saatiinpa juroista itävaltalaisista irti sentään jotain. Haaviin jäi esimerkiksi tieto, että bändin biisit syntyvät kännissä.

Brasilialaista Angraa (alla) ei ole pahemmin lehdessämme jututettu, mutta eiköhän miltei kolmenkymmenen vuoden ura power metalin parissa ala jo olla siivu, joka oikeuttaa turinointiin. Haastattelustamme ei tosin löydy brassia vaan bändin uutuusalbumin myötä pari levyä sen keulilla luikautellut italialaissolisti Fabio Lione.

Orphaned Land on ”protestiyhtye”, joka kertoo edustavansa kotimaansa Israelin sijaan koko Lähi-itää. Vaikka jutustelu vajoaa paikoin väkisinkin puolustuspuheiksi, uskotaan, uskotaan.

Vihdoinkin! Nimittäin Judas Priest kannessa. Ja nyt kansipaikalle on katettakin, maaliskuun puolella julkaistava Firepower-albumi on nimittäin kaikki asianhaarat huomioiden perin mainio. Haastattelussamme sitä hehkuttavat niin basisti Ian Hill ja kitaristi Richie Faulkner kuin itse Metallijumala Rob Halfordkin. Miinuksena mainittakoon, että tieto kitaristi Glenn Tiptonin vakavasta sairaudesta saatettiin median tietoon vasta kun lehtemme oli jo painossa. Mutta se on semmoista…

Pölkylle kaulansa ojentaa tällä kertaa sotakuolobändi Bolt Throwerissa käskyttänyt ja tykkien hiljettyä Memoriam-yhtyeessä huutamista jatkanut Karl Willetts. Entinen kuoropoika, muuten.

Salamyhkä-palstalla käsitellään ranskalaisen Asidefromadayn Chasing Shadows -albumia, ja levyarvioiden paalulla soi ukrainalaisen Drudkhin 9.3. ilmestyvä uutuusteos They Often See Dreams about the Spring.

Kuudennessa piirissä haastatellaan metalliskenessä nimeä tehnyttä espanjalaisvalokuvaajaa Ester Segarraa, mutta sitä ennen upotaan – melkein – Karibianmereen, kun allekirjoittanut kertailee, kuinka rommista sakeaa meno oli maailman suurimmalla metalliristeilyllä, nyt kahdeksatta kertaa seilatulla 70 000 Tons of Metalilla. Kuten kuvasta näkyy, pitiltä ei säästynyt Jeesuskaan!

Kuva: Matti Riekki

Tällaista perjantaina 23. helmikuuta.