”Ihan tässä pyörityksessä vanhat vihtapallit menevät hämilleen” – Black Royal Euroopassa, kiertuepäiväkirja osa 2

Tamperelainen Black Royal kiertää parhaillaan Eurooppaa uuden Firebride-albuminsa tiimoilta. Matka alkoi Tampereelta 14.2. ja päättyy Varsovaan 24.2. Seuraavassa laulaja Rikun kiertueraportti rundin keskivaiheilta Tsekeistä, ja Itävallasta. Mukana matkassa ovat ruotsalainen Diabolical sekä puolalainen Devilish Impression.

20.02.2020

Maanantai 17.2. – Narodak, Jaromer (Tšekin tasavalta)

Tuhdin aamupalan täyttäminä kiipesimme jälleen bussiin ja yritimme porukalla muistella eilisiä tapahtumia naurun kaikuessa ympäri autoa. Hauskaa tuli taas pidettyä, senhän kertoo jo oma olotila. Parituntinen ajomatka Tsekkeihin meni mukavia jutellessa ja pikku hiljaa olutta siemaillen.

Pikkukaupunkia lähestyttäessä ja kuolleen näköisen maalaismaiseman läpi ajaessa, mieleen hiipi ajatus tulevasta keikkapaikasta ja mahdollisen yleisön määrästä. Mutta itse kohde onkin todella upea vanhan liiton teatterisali seinämaalauksineen kaikkineen. Järjestetäänhän samassa kaupungissa esimerkiksi Brutal Assault -festivaalia, joten hommat näyttää toimivan. Ruotsalaisten kanssa naureskelimme, että jos kaksi edellistä mestaa olivat liian pieniä, niin tämä on taas liian iso, heh! Paikalla on tällä kertaa myös paikalliset mustan metallin lähettiläät Purnama, joten tänään meillä on toka slotti. Toivomme, että tsekkibläkyryhmä tuo lisää yleisöä iltaan.

Ja tulihan sitä! Onhan se nyt messevää saada soittaa isolla lavalla, kunnon PA:lla ja hyvän yleisön edessä. Linjatsekki ei ehkä ihan nappiin mennyt ja pientä häröilyä kuului lavalle, mutta tänään bändi selvästi innostui hyvistä puitteista ja kaatoi vahvalla röyhkeydellä tsekkiläiset tyytyväisiksi. Tästä kertoi myös merkkarimyyntimäärä ja jouduimme signeeraamaan tuotteita tyytyväisille ostajille.

Jaromerissa, Narodakin lavalla. Kuva: Kyunho Sohn.

Pientä sivujännitystä toi epäkuntoon mennyt savukone, joka mukavasti ruiskutti vokalistin päälle nestettä koneistostaan. Eihän siinä muuta sen kummempaa, mutta kesken biisin tuli kyllä pohdittua, että mitenkähän myrkyllistä se neste on ja kuoriutuuko selkänahka välittömästi tai tippuuko hiukset päästä heti keikan jälkeen. Toistaiseksi kaikki on silti ok, mutta homma aiheutti laajaa hilpeyttä koko seurueessa.

Selkeästi eloisa kaupunki raskaan musiikin kuluttajia pullollaan ja tarkkailun mukaan myös monessa sukupolvessa. Tästähän musiikissa onkin kyse – pidetään hauskaa saman intressin omaavien ihmisten kanssa. Härkäinen 500 kilometrin siirtymä kohti Itävaltaa kesti koko yön ja nukkumista vastaan taisteltiin koko seurueen voimalla. Todella hauskaa menoa ja kaikilla oli selkeästi rennompi fiilis hyvin onnistuneen päivän jälkeen.

Ruotsalaisten kanssa tutustuttiin paremmin ja porukassa puolalaisten kanssa juhlimme aamun pikkutunneille asti. Saimme myös uuden oman brändäyksenkin heidän kautta, kun he nimesivät bändimme tittelillä ”Satanic alcoholic”. Tästä riemastuneena päätimme ottaa sen käyttöön tulevaisuudessa.

Jaromerin lavalla. Kuva: Kyungho Sohn.

Tiistai 18.2. –  Rockhouse, Salzburg (Itävalta)

Jäsenet krampissa heräilimme alppimaisemaa hivelevään aamuaurinkoon. Bussinpenkillä nukkuminen ei ihan paras vaihtoehto ole, mutta näin tällä kertaa. Keikkapaikkana Rockhouse onkin jo aivan eri tasolla ja painii pro-luokan raskaassa sarjassa. Tila on vanha panimo, joka on louhittu kallion sisään. Joudumme silti odottelemaan autossa koko aamupäivän, että paikka aukeaa. Pientä olotilan korjausta oluella suoritetaan joka puolella autoa ja hipit kömpivät hiljakseen uuteen päivään.

Upea mesta tosiaan ja hommat on isollaan. Tällä kertaa tyytyminen on kahden eri lavan välillä siihen pienempään, joka sekin on hyvän kokoinen. Parin tunnin välikuolema hotellissa suihkun ja oluen merkeissä ja puhdistautuminen nosti selkeästi vireystasoa raihnaisessa ryhmässämme. Siihen päälle vielä kävely takaisin venuelle kauniin kaupungin katuja ihaillen.

Tänään olikin aikaa kunnon soundchekkiin ja saimme rauhassa hieroa hommat kuntoon. Sehän siivitti meidät lentoon ja lavasoundi oli lähellä täydellistä. Suoritus näyttää paranevan päivien edetessä ja olimme tyytyväisiä päivän vetoon. Itävaltalaisia saapui kivasti paikalle jo kättelyssä tiistaista huolimatta.

Positiivisia huhuja kuului myös hajonneen bussin kohtalosta ja näillä näkymin saamme sen huomiselle keikalle Tsekkiin. Illan lopuksi kamat kokoon ja auto täyteen valmiiksi, sillä matka jatkuu heti ajoissa aamulla. Loppuverryttelynä vielä kävely hotelliin ja matka taittui leppoisasti ryhmän tyhjentäessä loput juomavarastoistaan.

Rockhousen lavalla Salzburgissa. Kuva: Kyungho Sohn

Keskiviikko 19.2. – Melodka, Brno (Tšekin tasavalta)

Rapsakka herätys neljän tunnin unien jälkeen ja aamutoimet hoidettuamme jumppakävely takaisin keikkapaikan eteen bussin jo odotellessa. Oltiinkin ensimmäisinä paikalla ja pikkuhiljaa muitakin ilmaantui mestoille. Pientä väärinymmärrystä ja luvattujen suunnitelmien äkkinäistä muutosta ilmaantui vihaisen kiertuemanagerin ja pääbändin jäsenen välillä liikkumisjärjestelyistä. Tarkoitus oli siis osan ryhmästä kävellä hotellilta venuelle aamulla ja mehän mentiin sen mukaan ilman ongelmia. Nyt kumminkin piti lähteä hakemaan toinen porukka hotellilta, koska joku ei jaksanut kävellä suunnitellusti. Meiltä pyydeltiin anteeksi ja kiukuttelupari sai purkaa toisilleen pahoittunutta mieltään. Me naureskelimme vierestä ja olimme koko hommasta vähän ihmeissämme.

Matka kumminkin sai jatkua ja määränpää on Brno Tsekeissä. Uni tuntui kelpaavan hiljaisen ja väsyneen joukkion karvanaamoille monen tunnin ajan. Pikkuhiljaa mörököllien heräillessä aukeavien oluttölkkien sihinä kutsuvan seireenin lailla levittäytyi ympäri bussia. Juttujen taso lähtikin mukavasti laskemaan yhteisestä ponnistuksesta ja pian nauru täytti jälleen koko auton. Paluu normaaliin on siis saavutettu ja Brnoon saavutaan määräaikaan.

Venue ei jätä tälläkään kertaa toivomisen varaa, vaan on heti ensi silmäyksellä ylähyllyn parasta tavaraa. Tänäänkin soundcheck tulee tehtyä ja asiat loksahtelevat paikalleen. Oma tekemisemme on parantunut juoksun edetessä ja tunne on, että tänäänkin naulaamme ruosteista naulaa kiihkeästi näivettyneen ranteen läpi ilman armoa. Ja niinhän siinä kävi – porukkaa saapui paikalle mukavasti heti alussa ja saimme nauttia brnolaisyleisön suosionosoituksista. Keikan jälkeen saimme kuulla kiitoksia paikalla olleilta ja parit drinkitkin meille tarjoiltiin. Ihan tässä pyörityksessä vanhat vihtapallit menevät hämilleen tällaisesta hurmoksesta.

Kovaakin kovempi pakkaus ja roudaus, koska korjattu nightliner on taas käytössä. Ensimmäinen kohtaaminen bussin tavaratilaan jättää turhautuneen tunteen, koska kamaa on paljon ja koko ahtaaminen bussin kellariin on ollut pelkästään meidän ja Etelä-Korean ukkojen urakka. No, ei tuurilla vaan tahdolla homma onnistuu ja auton matkustiloissa alkaa yöpunkkien armoton varaaminen. Ja ei muuta kuin tien päälle, sillä matkaa Romaniaan on järkyttävät 650 kilometriä.

Keikkabussitunnelmaa.

Ensimmäisellä huoltamopysähdyksellä kotimainen puolituttu kuski toteaa lakonisesti, että tiet Unkarin kohdalla ja sen jälkeen huononee merkittävästi, joten ”kannattaa vetää älyttömät pleksit tai kukaan ei nuku sekuntiakaan”. Sehän oli kuin heittäisi bensaa liekkeihin meidän jo ennalta totuttuun ryhmäämme ja aloimme toteuttaa vihjettä kirurgin tarkkuudella. Silmäluomen alkaessa painaa alettiin miettiä yöpymistä. Suomi – Etelä Korea -akseli ei olekaan aiemmin nukkumaosioon tutustunut, joten tästähän kutoutui mielenkiintoinen tutkimus 20 hengen yöpymiseen tarkoitettuun kasarmityyliseen kaasukammioon.

Useiden siirtyessä yöpuulle, vahvimmat jäävät pitämään laivaa pystyssä ja naurunremakkaan on hyvä nukahtaa.

Teksti: Riku, kuvat: Kyungho Sohn, Black Royal

Lue kiertupäiväkirjan ensimmäinen osa täältä.

Lisää luettavaa