Pioneeribändi ei saanut rokkiluolaa täyteen, mutta järjesti bileet – Corrosion of Conformity Helsingissä

Corrosion Of Conformity – 10.7.2019, Tavastia, Helsinki

Corrosion of Conformity Tavastialla
Kuva: Jussi Niemelä

Pasila-sarjan Pekka Routalemmen ilmausta lainaten, Corrosion Of Conformity on bändinä jännä. Liikkeelle lähdettiin 1980-luvun alussa hardcoren ja hevin sekaisissa tunnelmissa, mutta vuosien vieriessä mentiin metallisempiin ja stoner/sludge/southern-tyylisiin maisemiin.

Kokoonpanomuutoksiakin on tapahtunut, mutta kitaristi Woody Weatherman on ollut aina läsnä. Toinen perustajajäsen, basisti Mike Dean on välillä poistunut, mutta jälleen palannut. Samoin on käynyt rumpali Reed Mullinin kanssa, mutta hän on kärsinyt viime aikoina monenlaisista terveyshuolista, eikä ole mukana tämänhetkisellä kiertueella, vaikka viimevuotisella No Cross No Crown -levyllä soittaakin.

Suurinta suosiota yhtye alkoi puolestaan saavuttaa, kun Pepper Keenan tuli ensin kitaristiksi vuonna 1989 ja otti myöhemmin vastuulleen myös laulun. Vuosina 2006–14 hänkin oli sivussa ja yhtye eli muutenkin epämääräisiä aikoja. 

Nyt ollaan kuitenkin jälleen tilanteessa, jossa C.O.C. on lähes siinä kokoonpanossa, joka on monen mielestä yhtyeen klassisin (rummuissa paikkaa brittiläinen John Green). Hiukan ennen Tavastian-keikan alkua tuo tietty historiallisuus ei olisi välttämättä paljastunut asioista vähemmän perillä olleelle. ”Onko täällä oikein ketään”, kävi jo mielessä. Paikalle valui lopulta ihan kivasti väkeä, mutta ei esimerkiksi niin paljoa, että klubin ylätaso olisi ollut auki. Ehkä olisi voinut olettaa, että Keenanin Down-yhteyskin olisi ollut auttamassa täyttämään pirtin. No, näin tällä kertaa.

Mutta kyllä niistä bileet saatiin. Itselleni ehkä tärkein kappale, miehekkään sielukas Stonebreaker (In the Arms of God, 2005), tuli neljäntenä, mutta se ei tuntunut vielä aiheuttavan suuria hurraamisia muussa yleisössä. Pari biisiä myöhemmin esitetty My Grain alkoi sitten aiheuttaa jo suurempaakin liikehdintää ja on kyllä keikkakappaleena hyvä valinta – samaan aikaan rivakka, mutta letkeä. 

Myös muut samalta levyltä eli Deliverancelta (1994) kotoisin olevat kappaleet tuntuivat uppoavan yleisöön ja mikseivätpä olisi uponneet. Onhan albumi ylipäänsäkin yhtyeen suurin menestys. Onneksi niin sanotun floppilevyn America’s Volume Dealerin (2000) kohtalokkaan hidas 13 Angelskin kuultiin. Kokonaisuuden puolivälissä soitettuna se tarjoaa sopivan meditatiivisen hetken ja nytkin yhteys yleisöön oli selvästi aistittavissa. 

Encore-setissä esitetty Wiseblood-levyn nimikkokappale oli itsestään selvä valinta ja liikutti jälleen kansaa. Corrosion Of Conformity on parhaimmillaan, kun se yhdistelee Thin Lizzy ja Black Sabbath -tyylisiä old school -vaikutteita USA:n syvän etelän meininkiin ja punk-raivoon.

Kun yhtyeen jäsenet vielä tulivat yleisön keskuuteen keikan jälkeen, niin illasta jäi lämmin mieli. Seuraavalla kerralla täytetään se Tavastiakin, eikös juu?

Teksti: Toni Keränen, kuvat: Jussi Niemelä