”Bändissä ei ole ollut yhdenkään levyn kohdalla näin positiivista tunnetta” – haastattelussa SoulHealer

Kotimaisen SoulHealerin melodinen perushevi on kehittynyt pian vuosikymmenenajan. Neljännellä levyllä bändin musiikki toimii paremmin kuin koskaan.

Kuva: Antti Härkönen

Up from the Ashes on selkeä parannus edeltävästä tuotannostanne. Millaisissa merkeissä albumi syntyi? 

– Sitä kypsyteltiin treenikämpällä pitkään, hiottiin ja sovitettiin huolella, kitaristi Teemu Kuosmanen aloittaa. 

– Uusia kappaleita pyöritettiin viime vuoden keikoillakin, ja tällaistahan me emme ole aiemmin juuri harrastaneet. Siinä näki, mikä toimi ja mikä ei, ja sen mukaan sovitettiin uusiksi. Ja olihan se helpompi alkaa äänittää levyä, kun iso osa materiaalista oli hyvin hallussa. Uudesta matskusta löytyy vanhaa SoulHealeriä, mutta sekaan on saatu uudenlaistakin ilmaisua. Bändissä tapahtui miehistönvaihdoksia, ja ainahan uudet kaverit tuovat uutta soundia bändisointiin. 

Oliko miehistönmuutosten tarkoituksena hakea touhuun uutta energiaa? 

– Nämä ovat aina hankalia juttuja, pistävät miettimään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Syksyllä 2016 elettiin tilanteessa, jossa vitsit alkoivat olla vähissä ja bändin tulevaisuus vaakalaudalla. Onneksi saatiin asioihin selvyys ja hyvät ukot lähteneiden tilalle. Hommaan löytyi taas aivan uusi into, ja uusi levy oli tähtäimessä heti alusta asti. 

– Ajateltiin, että ainakin yksi levy – bändin paras – meidän pitää vielä tehdä. Tässä onnistuttiin melkeinpä täydellisesti, ja levyllinen parasta SoulHealeriä on tulossa syyskuussa. 

Musiikkinne on muuttunut raskaampaan ja synkempään suuntaan. Näkyykö tämä myös sanoituksissa? 

– Musiikki on aina aikansa ja olosuhteidensa kuva. Minulla on ollut päävastuu säveltämisestä, ja nyt kun vanhoja miehiä lähti ja uusia tuli mukaan, tämä vastuu vain kasvoi. Osa materiaalista oli puolivalmiina jo edeltävän kokoonpanon aikaan. Kun uusia kavereita ajettiin sisään ja vanhassakin matskussa oli sisäistämistä, minä keskityin tekemään uusia kappaleita, jotka sitten päätyivät tulevalle levylle. 

– Aiemmin sanoitukset menivät aika lailla puoliksi edellisen kitaristin kanssa. Sanoitusten tekeminen on tuottanut tuskaa, mutta sekin on vuosien vieriessä hiukan helpottanut. En todellakaan väitä olevani suuri lyyrikko, ja sanoitukset liikkuvat siellä kliseiden ja tavanomaisuuksien välimaastossa, mutta joukossa on nyt jotain sellaista, josta voi jopa olla vähän ylpeä. 

– Up from the Ashesin teemat pyörivät enemmän kuin koskaan positiivisten asioiden ympärillä. Ehkä siihen vaikuttaa tämä ”varjoista valoihin” -tunne bändin kanssa, haudan partaalta uuteen nousuun. 

Kerrotte lehdistötiedotteessa, että hätäilitte parin edellisen albuminne kanssa. Onko aikeissanne äänittää vanhaa materiaalia uusiksi? 

– Pari edeltävää levyä voisivat olla parempia, jos niihin olisi käytetty hiukan enemmän aikaa. Sieltä löytyy hyviä biisejä, jotka ovat säilyneet livesetissäkin näihin päiviin, mutta sovituksellisella puolella olisi kyllä kirveelle töitä. Siinä se kiire näkyy. Näistäkin levyistä olemme saaneet maailmanlaajuisesti kehuvia arvioita, eli eivät ne sinällään pieleen ole menneet, mutta itsehän sitä on tekemistensä suurin kriitikko ja perfektionismiin taipuvaisena itselleen aika armoton. 

– Kyllä minä meidän kaikki levyt allekirjoitan. Ainahan sitä voisi tehdä asiat jälkiviisaana paremmin, mutta ei niitä ole aikomusta eikä tarvista lähteä äänittämään uudelleen. Uuden albumin kohdalla uskon jälkiviisastelulle olevan melko vähän aihetta. Biisit, sovitukset, soitto ja tuotanto ovat kaikki kohdillaan, eikä bändissä ole ollut yhdenkään levyn kohdalla näin positiivista ja odottavaa tunnetta. Toivon mukaan muutkin ajattelevat samoin.

Julkaistu Infernossa 7/2018.