Bruce Dickinson julkaisi ensimmäisen näytteen muistelmistaan – ”Jos Iron Maiden haluaa jumalten vasaran, niin antaa tulla vaan”

Katkelmassa muistellaan tapahtumia Reading-festivaaleilla 1981, joka oli käänteentekevä niin Dickinsonin kuin Maidenin uralla.

Bruce Dickinson, Iron Maidenin multitalentti laulaja, julkaisee muistelmansa 19. lokakuuta. Yhtyeen nettisivuilla on nyt julkaistu What Does This Button Do? -opuksesta ensimmäinen ote, jossa Dickinson muistelee Reading-festivaaleilla vuonna 1981 tapahtunutta kohtaamista, joka tulisi jäämään hevimusiikin historiankirjoihin ikuisiksi ajoiksi.

Dickinson esiintyi tuolloin festivaaleilla Samson-yhtyeen kanssa ja tämä jäikin laulajan viimeiseksi vedoksi bändin riveissä. Dickinsonista yhtye teki kaikki mahdolliset virheet, mitä bändi voi tehdä eikä siksi edennyt kunnianhimoisen miehen haluamalla tavalla, vaikka Shock Tactics -albumi (1981) olikin herättänyt piireissä kiinnostusta. Readingissa Samson esiintyi uuden rumpalin kanssa, sillä kitaristi Paul Samson oli erottanut naamioistaan tunnetun Barry ”Thunderstick” Purkisin.

”Pidin Barrysta, mutta täytyy myöntää, että hänen rumpaloinnissaan oli tiettyjä puutteita. Mel Gaynor otti hänen paikkansa. Hän soitti varmaan neljässä bändissä samaan aikaan ja hänen sosiaalinen elämänsä oli todella aktiivinen. Hän oli uskomaton rumpali. Joutsenlaulumme Readingissa oli oikein hyvä. Ääneni oli hyvässä kunnossa, kaikki hurrasivat eikä kukaan tuntunut kaipaavan gimp-miestä”, Dickinson kirjoittaa.

”Sinä iltana liikkui paljon huhuja ja juoruja. Siellä ei ollut mutaa – oli hyvin kuivaa ja mukavaa – ja alkoholit ja muut kemikaalit tekivät hyvää työtä sekoittaakseen ihmisten mieliä. Keskellä aukiota, jota ympäröi majat ja kaljateltat, oli yksinäinen iso tolppa, jonka nokassa oli kirkkaat valot. Olin jossain kaljateltan nurkassa, kun Rod Smallwood [Iron Maidenin manageri] lähestyi ja halusi jutella jossain rauhallisemmassa paikassa. Menimme ulos ja jäimme tolpan juureen kirkkaiden valojen alle, koko maailman pällisteltäväksi. Arvasin, että hänellä oli nyt jotain mielessään.”

”Menimme hänen hotellihuoneeseensa ja siellä Rod löi korttinsa pöytään. ’Tarjoan sinulle mahdollisuutta tulla koelauluihin. Miltä kuulostaa?’ Olimme kierrelleet ja kaarrelleet aiheen ympärillä tarpeeksi kauan, joten kerroin suoraan, mitä ajattelin. ’Ensinnäkin, tiedät, että tulen saamaan pestin, koska muuten emme edes puhuisi nyt tässä. Toiseksi, mitä tapahtuu Paulille [Di’Anno], sen hetkiselle laulajalle ja tietääkö hän, että hän saa lähteä? Kolmanneksi, oletteko valmiita täysin erilaiseen laulutyyliin sekä tyyppiin, jolla on omat mielipiteensä? Saatan olla piikki perseessä, mutta ainoastaan hyvästä syystä.'”

”Tämä puhe kumpusi uhosta, epäoikeudenmukaisuudesta, lattioilla nukkumisesta, rohkeudesta ja kekseliäisyydestä. Jos Iron Maiden haluaa jumalten vasaran, niin antaa tulla vaan. Jos ei, ottakaa siinä tapauksessa joku tylsempi. Kuten sanonta kuuluu, kannattaa varoa mitä toivoo, sillä toive voi toteutua.”