Fear Factoryn toinen perustajista, laulaja Burton C. Bell ilmoitti viime syksynä eroavansa industrial metal -legendan riveistä ja katkaisseensa lopullisesti välit niin bändiä edelleen eteenpäin luotsaavaan kitaristi Dino Cazaresiin kuin entisiin jäseniin, rumpali Raymond Herreraan sekä basisti Christian Olde Wolbersiin. Tuoreessa Metal Hammerin pitkässä haastattelussa laulaja käy läpi vuonna 1989 perustetun bändin vaiheita ja avaa tarkemmin niitä syitä, jotka aikoinaan johtivat kokoonpanomuutoksiin ja lopulta Bellin lähtöön.
Bändin tuuliset ajat alkoivat vuonna 2002, kun yhtye hajosi ensimmäisen kerran sisäisiin riitoihin. Bell ja Herrera kuitenkin aktivoivat bändin uudelleen vielä saman vuoden aikana, mutta ilman Cazaresia.
”Rehellisesti sanoen en pystynyt enää työskentelemään Dinon kanssa. Olin saanut tarpeekseni. Ihmiset muuttuvat. Minä muutuin ja hän muuttui. Hänestä tuli joku, jonka en kanssa voinut enää tehdä töitä”, Bell kertaa.
”En halua osoitella ketään sormella, koska en ole psykologi, mutta en pitänyt siitä ihmisestä, joksi hän oli tulossa. Hän ei ollut enää kovin mukava tyyppi.”
Yhtye laitettiin toistamiseen jäihin vuonna 2006 ja teki paluun taas 2009 – tällä kertaa kuitenki Dino Cazaresin kanssa. Bell myöntää, että tämä peliliike tehtiin rahan takia.
”Surullista kyllä. Mutta tässä näette, mitä tapahtuu, kun asioita tekee vain rahan vuoksi”, Bell toteaa.
Bellin ja Cazaresin välit näyttivät hetken aikaa jo paremmilta ja kaksikko sai julkaistua kolme pitkäsoittoa (Mechanize vuonna 2010, The Industrialist 2012 ja Genexus 2015). Neljäs levy (jonka Cazares aikoo julkaista lähitulevaisuudessa) oli jo työn alla, kun Bellin mitta täyttyi ja asiat eskaloituivat laulajan eroamiseen.
”Luulin, että muutama vuosi erossa olisi muuttanut asioita ja olisimme oppineet jotain. Aluksi kaikki menikin hyvin, mutta vanha Dino nosti päätään aina silloin tällöin ja mitä enemmän aikaa kului, sitä useammin niin tapahtui”, laulaja toteaa.
”Pakka alkoi hajota kun teimme Genexusta. Ajauduimme käsirysyyn äänitysten aikana, koska hän sanoi jotain, mitä ei olisi pitänyt ja minun piti näyttää hänelle paikkansa.”
Lopulta tulehtuneet välit Cazaresiin sekä entisten jäsenten nostamat kanteet katkaisivat kamelin selän. Oikeudenkäynnit olivat imeneet Bellin taloudellisesti kuiviin eikä hän jaksanut enää henkisesti toksista ilmapiiriä.
”Töyskenteleminen sellaisen tyypin kanssa, johon et luota sekä bisneksen pyörittäminen tilanteessa, jossa kaikki ovat perässäsi… Se ei ollut enää sen arvoista. Totesin, että ’Vitut tästä, pitäkää hyvänänne’.”
Bell sanoo keskustelleensa Cazaresin kanssa viimeksi kolmisen vuotta sitten puhelimitse ja mikäli Herrera tai Christian Olde Wolbers nyt kävelisivät huoneeseen, hän ei sanoisi heille mitään vaan poistuisi välittömästi.
”Minulla ei ole mitään syytä [parantaa välejä]. Kaikki ystävyydet eivät ole tehty kestämään.”
Lue Metal Hammerin koko artikkeli täältä.