Lauantai 10.11.2018
Reissun pisin ajo meneillään; ajomatka Newcastlesta Lontooseen kestää noin viisi tuntia. Viimeiset kaksi keikkaa edessä ja vaikka kiertue-elämä alkaa tuntua kropassa johtuen unenpuutteesta, kammottavasta ruokavaliosta ja liiallisesta alkoholin käytöstä, niin tarkoitus olisi ottaa keikoista kaikki vaan irti mitä niistä lähtee. Melko pitkälti matka meni nukkuessa muutamaa kahvipaussia lukuunottamatta.
Viimeiset puoli tuntia reissusta meni hereillä ja tuli katseltua Lontoon maisemia samalla kun navigoimme kohti Kentish Town -osakaupunkia ja tämän illan konserttisalia, joka on O2 Forum. Sali on tähän mennessä hienoin. Koristeellinen iso tila, joka vetää 2300 ihmistä ja soveltuu varmaan hienosti myös musikaaleihin.
Hieman ennen soundcheckiä meille tultiin sanomaan, että Kentish Townin kaupunginosassa on sähkökatkos ja PA on ilman sähköä, joten koko keikka oli vaarassa peruuntua. Lopulta sähköt lähtivät taas pelaamaan ja saatiin tehtyä pikainen soundcheck. Ovia jouduttiin pitämään lukossa puoli tuntia pidempään, joten se tarkoitti myös sitä että bändien soittoaikoja lykättiin eteenpäin ja jouduimme tiputtamaan kaksi biisiä settilistasta.
Keikka meni pirun kivasti; porukkaa oli hyvin ja he olivat hyvin messissä biiseissä. Harmi, että just ne biisit missä mulla on mielenkiintoista soitettavaa, kuten sooloja ja muita haasteellisempia linjoja, jäivät pois. Mutta huomenna ne pääsee vielä soittamaan Manchesterissä onneksi!
Niille ketkä eivät tiedä tätä, niin olen puoliksi englantilainen äidin puolelta, joten setäni tuli tsekkaamaan keikan. En häntä kovin usein pääsekään tapaamaan, niin oli mukava jutella niitä näitä parin tuopin ääressä samalla kun Michael Schenker soitti taustamusaa.
Pakko sanoa vielä kerran, että onpa herra Schenker kovassa soittokunnossa. Täydellisiä rokkisooloja lähtee lonkalta. Käsittääkseni on ollut miehellä parempia ja huonompia kausia, niin nyt on ainakin semmoisessa kunnossa että kannattaa käydä katsomassa jos tulee mahdollisuus.
Loppuilta meni hassuttelun puolelle… Seuraavassa videossa laulajamme Nikola Mijic näyttää backstage-magiikkaa!
Sunnuntai 11.11.2018
Kiertueen viimeinen keikka tänään. Haikeeta, mutta onhan se aina myös mukavaa palata kotiin reissun päätteeksi. Kahden viikon päästä lennän uusiksi Skotlantiin soittamaan Winterstorm festareille ja ensi huhtikuussa on jo tiedossa seuraava UK-rundi, joten ei tartte kauaa odottaa, että pääsee seikkailee näitten kavereitten kanssa uudestaan. Vaikka ollaan kaikki eri puolilta Eurooppaa, niin alkaa tässä muodostumaan ihan syviä ystävyyssuhteita. Ollaan jo sen verran monta rundia tehty yhdessä ja kemiat toimii hyvin bändin jäsenten välillä.
Viimeinen load-in ja soundcheck sujui aika rennosti. Ystävällistä porukkaa Manchesterin Academy 1 venuella. Paikka vetää 2600 ihmistä, joten on sieltä isommasta päästä tällä kiertueella. Veikkaisin, että mestoilla oli lähelle 2000 ihmistä loppujen lopuksi ja oli varmaan kaikkeista rennoin ja hauskin keikka multa ja otin kaikki irti viimeisestä esiintymisestä!
Paljon tuli jengi ostaa paitoja ja levyjä keikan jälkeen ja sai niitä nimmareitakin kirjoittaa levyihin. Hommasin myös ystävälleni ja pitkän linjan basistille Marko Pukkilalle (Altaria) sekä Schenkerin poppoon nimmarit (Doogie Whitelle iso kiitos, kun jaksoi niitä kysellä) että meidän bändin nimmarit.
Viimeisen keikan jälkeen on aina tosi rento ja vapautunut olo ja pukuhuoneessa oli mukava hengailla muutamia tunteja ja reflektoida yhdessä mennyttä viikkoa. Kyllä tämä keikkojen osalta oli paras kiertue missä olen ollut mukana ja jokainen ilta oli ikimuistoinen
Verrattuna 2017 Saksan kiertueeseen (Freedom Call – Master Of Light -kiertue), keikat olivat tällä kertaa vielä parempia, mutta kaikki muu oli paljon raskaampaa, koska meillä ei ollut nightliner-bussia. 2017 meillä oli valtava bussi, johon 18 ihmistä mahtui majoittautumaan yläkerran kerrossänkyihin. Nightlinerin hyöty on siinä, että kuski usein ajaa yön aikana kun bändi nukkuu (tai bilettää) ja muusikot heräävät seuraavassa kaupungissa levänneinä.
Tällä kertaa ajoimme 7-henkisen pakun kanssa ympäri ämpäri Isoa-Britanniaa ja majoittauduttiin hotelleihin. Enimmäkseen päästiin myöhään nukkumaan ja herättiin aikaisin, joten viikon jälkeen se kyllä alkaa jo kropassa ja silmäluomissa tuntumaan. Tiistaina kun pääsen kotiin aamuyöstä, niin ajattelin nukkua koko päivän ja silloin kun en nuku, niin en ainakaan tee mitään musahommia, heh!
Tähän loppuun voisin koostaa pienen gallerian menneen viikon keikkakuvista ja lopettaa pikkuhiljaa tämä blogeilu. Kiitokset kaikille teille, jotka ootte jaksanu mun tekstejä lueskella ja jos jotakuta kiinnostaa tietää musta henkilönä lisää, niin seuraavassa painetussa Infernossa on musta melko syväluotaava henkilökuva-artikkeli Pölkyllä -juttusarjassa. CHRISM OUT!!
– Christian ”Chrism” Pulkkinen, Eden’s Curse
Keikkakuvat: Jim Goodall, Colin Malloy, Dave Green, Henri De Jong ja Dave Zee
