Autumnfallin uusi Bleak-albumi ilmestyi reilu vuosi Ghosts of Light -debyytin jälkeen. Oliko uuden levyn teko aiempaa helpompaa?
– Tein Ghostsin kappaleet hyvin lyhyellä aikavälillä. Tavoitteena oli tehdä materiaalia, joka olisi jotakuinkin suoraa jatkumoa Evanescent, Everfadingille, kielisoittaja Jussi Hänninen avaa viitaten Fall of the Leafen vuoden 1998 esikoislevyyn.
– Bleakin biisit on tehty pitemmällä aikavälillä ja Evanescentin muotista on hypätty osittain pois – tai ainakin sitä on venytetty ihan surutta. Luomisprosessi oli ihan yhtä sujuva kummankin kohdalla. Ghostsin kanssa roiskittiin menemään, ja Bleakiä tuli mietittyä jo enemmän.
En ole vielä nähnyt Bleakin sanoituksia. Onko tekstipuolella muutoksia aiempaan verrattuna?
– Levy sisältää pitkälti samanlaista tarinointia kuin edellinen, ja vaikutteita on otettu milloin mistäkin, laulaja Tero Ruohonen kertoo.
– Bleakillä on muutama kappale, joissa on aika henkilökohtaiset tekstit. Ghostsilla tuli myös käytettyä sanoituksissa ideoita ja tekstejä jopa 15 vuoden takaa, mutta Bleakillä kaikki on uutta.
Päätitte todellakin käynnistää bändin vanhojen aikojen tunnelmissa. Miksi?
– Autumnfall oli itse asiassa Fall of the Leafen alkuperäinen nimi! Varasimme studion Autumnfall-nimellä mennessämme äänittämään ekaa demoa. Kun demo julkaistiin, olimme jo Fall of the Leafe, Hänninen muistelee.
– Ihmiset on kyselleet kyllästymiseen asti Evanescentin perään, joten tein lopulta kokeilumielessä yhden biisin samalla mentaliteetilla kuin päälle parikymmentä vuotta sitten. Kyllähän se punainen lanka oli edelleen löydettävissä, joten tein lisää. Toivottavasti tämä uusi materiaali lohduttaa edes jollain tavalla sitä kuulijakuntaa, joka on jäänyt kaipaamaan Evanescentin aikaa.
Teillä on myös toinen bändi, The Bleak Picture. Miksi näiden kahden irrottaminen toisistaan on olennaista?
– Mielestäni bändien musiikki ja yleinen tunnelma on niin erilainen, että ne oli parempi erottaa toisistaan, Ruohonen selventää.
– Siinä missä Autumnfall on pääsääntöisesti tempoltaan nopeampaa ja musiikillisesti enemmän black metaliin kallellaan, The Bleak Picture on huomattavasti keskitempoisempaa ja enemmän Katatonia- ja Paradise Lost -vaikutteista.
Ette ole pitäneet liikaa ääntä itsestänne. Minkälaisia tavoitteita teillä on Autumnfallin suhteen?
– Tärkein tavoite on musiikin tekeminen, ja se, että joku sen julkaisee. Digitaalinen formaatti – jossa Ghosts of Light ja Bleak alkujaan julkaistiin – on toki kätevä, mutta kaltaiselleni vanhalle pierulle ei kovin mieleinen, Ruohonen toteaa.
– Olen suunnattoman innoissani siitä, että molemmat albumit saavat vihdoin fyysisen julkaisun. Varmaan yksi syy siihen, miksi meistä ei ole juuri kukaan kuullut on siinä, ettemme soita livenä. Ja kun levy-yhtiökuviot ovat mennyt useampaan kertaan uusiksi, mikään ulkopuolinenkaan taho ei ole meitä vielä sen enempää promonnut. Ehkä ensi levyllä, aika näyttää.
Julkaistu Infernossa 3/2023.