Kommentti: Peter Steele, lempimielikuvitusolentoni

Tänään, torstaina 14.4.2016, tulee kuluneeksi kuusi vuotta Type O Negativen Peter Steelen kuolemasta. Mies on ollut tänä keväänä ajankohtainen hänestä kirjoitetun elämäkerran myötä, joka on nyt julkaistu myös suomeksi.

En ole halunnut tarttua kirjaan, enkä todennäköisesti tartukaan. Syynä ei ole opuksen auktorisoimattomuus tai sen saama ristiriitainen vastaanotto (osa faneista tuntuu pitävän sitä suoranaisena pyhäinhäväistyksenä, syistä joihin en ole paneutunut tarkemmin), vaan yksinkertaisesti se, etten halua tietää mittavasti arvostamastani persoonasta liikoja, oli tarina sitten niin sanottua totta tai ei.

Maailmassa, jossa kaiken täytyy olla auki eikä kukaan ole mitään ellei paljasta itseään, on oltava mielikuvitusolentoja.

Olen puristanut Steelen verestä ja lihasta muovattua, lapionlavan kokoista kouraa pariinkin otteeseen, mutta koko hahmo tuntuu silti edelleen epätodelliselta – samoin tuon hahmon kuolema. On paha sanoa varmasti, ettei Brooklynin Prospect Parkiin istutetun ”Peterin puun” alle olisi musta koira haudattuna.

Näin on juuri hyvä.