Heavy metalin maailmanlaajuinen tilanne? Sehän on mainio. Vilkaisepa vaikka vanhan mantereen festivaalikarttaa… Wackenin, Hellfestin ja muiden suurimpien hevijuhlien lisäksi Euroopan kesät täyttyvät kymmenistä raskaan musiikin tapahtumista. Monet metallipäät pyhiinvaeltavat tapahtumasta toiseen, mikä kertoo omaa kieltään fanien omistautumisesta.
Äänessä on Kenneth Keith ”K. K.” Downing, eikä hänen painavia sanojaan kannata ohittaa olankohautuksella. Downing on pian 72-vuotias, mutta Judas Priestin riveissä metallista historiaa tehneen muusikon rinnassa sykkii edelleen puhdas heavy metal -sydän.
– Kun puhutaan metalliskenestä, comebackit tuntuvat herättävän vilkasta keskustelua. Toki maailmaan mahtuu turhia paluuviritelmiä, mutta jos mietitään vaikka Panteraa… Ihmiset ovat syystäkin olleet haltioissaan bändin uuden tulemisen äärellä. Kuka voisi olla vuorossa seuraavaksi? No, esimerkiksi Slayerin paluu olisi kova juttu!
– Heavy metalin maailma ei kuitenkaan nojaa comebackeihin tai klassikkoyhtyeisiin. Monet tuntuvat olevan peloissaan, että vanhat nimibändit alkavat asetella pillejään pussiin. Se on väistämätöntä, mutta en ole huolissani, sillä maailmalta löytyy suuri määrä nuoria nousevia ryhmiä – niitä tulevia legendoja. Esimerkiksi brittiyhtye Tailgunner tekee kovaa nousua juuri nyt.
Tailgunner-kehut eivät yllätä, sillä Downing tunnetaan ahkerana uusien nimien kannustajana.
– Olen aina halunnut jeesata nuorempia kokoonpanoja! Kun Judas Priest kiersi Painkillerin jälkeen, pyysimme Panteran avausbändiksemme. Tajusin tuolloin pari juttua. Ensinnäkin sen, että Pantera on huikea bändi. Toisekseen sain huomata konkreettisesti, että jos lähtee juhlimaan Pantera-veljesten [Dimebag Darrell ja Vinnie Paul] kanssa, luvassa ei ole tylsiä hetkiä. Hah hah!
Täkäläisittäin osuva esimerkki Downingin ”jeesistä” löytyy kesältä 2007. Kitaristi oli vierailemassa Suomessa ja päätyi kipuamaan Vrock-festivaalin lavalle nuorisobändi Sturm und Drangin kanssa.
– Sturm und Drangin kaverit olivat Priest-diggareita, ja lupauduin sitten soittamaan Breaking the Law’n heidän kanssaan. Hämmentävää kyllä se oli ensimmäinen kerta, kun nousin lavalle kenenkään muun kuin Judas Priestin kanssa!
Paluu vanhoihin aikoihin
Työnnetäänpä muut yhtyeet syrjemmälle ja hypätään K. K. Downingin uuden kokoonpanon maailmaan. KK’s Priestin ensimmäiset varsinaiset elonmerkit osuivat 2020-luvun alkupuolella, ja niitä oli todellakin ehditty odottaa.
– Kun aloin kirjoittaa viimein materiaalia KK’s Priestin debyytille, saman tien syntyi kappale Hellfire Thunderbolt. Biisi soundasi hemmetin hyvältä ja tiesin seisovani oikean polun alkupisteessä, kitaristi sanoo.
– Debyyttialbumi Sermons of the Sinner ilmestyi syksyllä 2021. Sen aikaiset tuntemukset olivat hyvin kaksijakoisia. Ensinnäkin olin äärimmäisen iloinen uudesta levystä, mutta toisaalta kaikki muut suunnitelmat kaatuivat pandemiatilanteen takia. Oli kova paikka, ettemme päässeet tien päälle.
Downing ei jäänyt murehtimaan tilannetta kovin pitkäksi aikaa.
– Kun kaavaillut rundit eivät toteutuneet, päätin ryhtyä kirjoittamaan uutta materiaalia. Taisi olla tammikuu 2022, kun tartuin kitaraan toden teolla, ja hyviä kappaleita alkoikin syntyä.
Nyt käsissä on The Sinner Rides Again, KK’s Priestin toinen studioalbumi.
– Molemmat KK’s Priestin levyt ovat alusta loppuun tyylipuhdasta perinteistä heavy metalia. Kappaleet on kirjoitettu lyhyen aikaikkunan sisällä, ja mielessäni pitkäsoitot muodostavatkin yhden musiikillisen kokonaisuuden, Downing sanoo.
– Levyjen kuuluvin ero liittyy tuotantoon. Debyytin miksaus tuo tarkoituksella mieleen British Steelin kaltaiset vanhat Priest-klassikot. Kun valmistelimme The Sinner Rides Againiä, halusin levyn soundaavan modernimmalta. Palkkasin miksaajaksi Jacob Hansenin, ja lopputulos muistuttaa hieman Painkillerin soundimaailmaa. Olen erittäin tyytyväinen Hansenin panokseen.
Kitaristi kertoo nauttivansa tilanteesta, jossa hänellä on viimeinen sana.
– Kun liityin Judas Priestin varhaiseen inkarnaatioon 60-luvun lopulla, biisinkirjoittajan vastuu kaatui pian hartioilleni. Kun Glenn [Tipton, kitara] ja Rob [Halford, laulu] liittyivät porukkaan, aloimme väsätä kappaleita kolmestaan. Yhteistyö oli hedelmällistä ja onnistuimme säveltämään vinon pinon heviklassikoita, Downing sanoo.
– KK’s Priest merkitsee paluuta vanhoihin aikoihin. Kun saan nykyään jonkin idean, toteutan sen täsmälleen oman pääni mukaan. Minun ei tarvitse tehdä kompromisseja. Älä silti käsitä väärin: jos joltakin KK’s Priestin jäseneltä tulee hyviä ideoita vaikkapa sovittamisen suhteen, otan ne totta kai huomioon.
KK’s Priestin kokoonpanoon kuuluvat Downingin lisäksi kitaristi A. J. Mills, basisti Tony Newton, rumpali Sean Elg ja laulaja Tim ”Ripper” Owens.
– En väheksy muiden panosta, mutta minun on pakko hehkuttaa Ripperiä. Tim ei ole enää poikanen, mutta hänen äänensä tuntuu vuosien vieriessä vain voimistuvan. Kun päätin kasata KK’s Priestin, Ripper oli ehdoton ykkösvaihtoni laulajan tontille. Hän on lunastanut kaikki odotukset.
Parasta heavy metalia
Seuraavaksi KK’s Priest lähtee tien päälle. Kuten arvata saattaa, Downing on innoissaan tulevista kiertueista.
– Ensi vuosi näyttäisi täyttyvän keikoista. En ole kiertänyt yli kymmeneen vuoteen ja odotan rundaamista malttamattomana, kitaristi hymyilee.
– Kuten mainitsin, halusin viedä KK’s Priestin tien päälle jo Sermons of the Sinnerin jälkeen, mutta tilanne on nyt herkullisempi. Kun kasaamme ohjelmiston kahden studioalbumin biiseistä ja Priest-klassikoista, livesetistä tulee todella tasokas.
Aiotteko napata settiin Defenders of the Faithin biisejä? Levy juhlii ensi vuonna nelikymppisiään.
– Mitä luultavimmin! Defenders-vinyylin ykköspuoli [Freewheel Burning, Jawbreaker, Rock Hard Ride Free ja The Sentinel] on omissa korvissani parasta heavy metalia ikinä, eikä kakkospuolen biisimateriaalikaan jää juuri heikommaksi.
Otetaan vielä yksi Judas Priestiin liittyvä juttu. Bändi nostettiin viime vuonna Rock and Roll Hall of Fame -kunniagalleriaan ja yhtye myös esiintyi myöntötilaisuudessa. Kun Downingilta kyselee kyseisestä iltamasta, kitaristi on varovaisen positiivinen.
– Oli tietenkin mukava nousta estradille Robin, Glennin ja muiden Priest-jätkien kanssa vuosien tauon jälkeen… Mutta kaikkein hienoimmalta tuntui silti heavy metalin puolesta, Downing sanoo.
– Hall of Fameen on kelpuutettu aiemmin esimerkiksi Black Sabbath ja Metallica, mutta muuten raskas musiikki tuntuu jääneen kyseisen instituution rattaissa täysin sivuraiteille. Toivottavasti Judas Priestin valinta tasoittaa tietä muille klassisille metallibändeille!
Julkaistu Infernossa 9/2023.