Oletteko yllättyneitä, kuinka kova levy Panoptic Horrorista lopulta tuli?
– Meillä oli itse asiassa aika hyvät vibat tästä albumista ihan alusta alkaen, basisti Bård paljastaa.
– Homma lähti itämään viime kesänä, kun olimme lomilla. Rumpalimme Daniel esitteli meille nipun tekemiään riffejä ja sovituksia, ja ikäväksemme jouduimme toteamaan, että monet riffeistä olivat niin kovia, että kesänvietto jäi siihen ja painuimme treenikämpille hiomaan albumia.
– Vietimme seuraavat päivät jammaillen, testaillen, riidellen, huutaen, ryypäten, tapellen ja halaillen saadaksemme biisit valmiiksi. Ilmassa oli paljon eriäviä mielipiteitä, ja vaikka usein tuntui, että olemme täysin eri mieltä asioista, homma kulki koko ajan kohti yhteistä pistettä.
– On yllättävää, kuinka hyvin albumi tuntuu uppoavan kuulijoihin. Olette te vain ihmeellistä porukkaa!
Sanoituksistanne löytyy varmaan jokin pointti?
– Suurin osa teksteistä käsittelee jonkinlaista matkaa, joko henkistä tai fyysistä; sukellusta alitajuntamme syvyyksiin tai todellisuutemme abstrakteihin rakenteisiin. Sanoitusten yhteinen tekijä on, että niissä esiintyy huomattavan selkeästi esillä oleva tuhoava voima, joka pakottaa muutokseen.
– Näemme vaivaa sanoitusten suhteen, mutta tärkeintä on, että ne istuvat musiikkiin. Teemme aina musiikin ensin, minkä jälkeen yritämme kirjoittaa jotain, joka sopisi luomamme kappaleen tunnelmaan.
Yksi levyn hienoista piirteistä on sen järjetön energialataus. Mistä se on lähtöisin?
– Luulen syyn olevan siinä, että äänitämme livenä. Se on kammottavaa hommaa, koska aina kun joku tekee pienen virheen, koko homma lähtee alusta. Biisejä täytyy tahkota niin paljon, että ne aiheuttavat jo painajaisia.
– On sama, kuinka monesti vedämme kappaleet, emme pääse koskaan samaan tiukkuuteen ja tarkkuuteen kuin niin sanotusti normaalisti äänitettynä. Emme käytä myöskään klikkiä, joten tempot heittelevät välillä vähän miten sattuu. Kaikki tämä saattaa kuulostaa pahalta, mutta mielestäni juuri tässä on syy, miksi albumi kuulostaa niin energiseltä.
– Mielestäni kaikkein ”ammattitaitoisimmat” levyt ovat niitä tylsimpiä, koska suurin osa niistä kuulostaa siltä kuin tietokone olisi tehnyt ne yksin. Kun soitetaan likaista ja armotonta musiikkia, myös tuotannon tulee olla likainen ja armoton.
Panoptic Horror kuulostaa vanhalta levyltä, joka on vedetty purkkiin tuoreella otteella. Millaisista kuutioista musiikkinne on kasattu?
– Kasvoimme kuuntelemalla Dark Angeliä, Slayeriä, Sepulturaa,Voivodia, Morbid Angeliä ja kumppaneita, joten soundistamme löytyy varmasti viitteitä siihen suuntaan.
– Kun sukelsimme syvemmälle äärimetalliin, kohtasimme bändejä kuten Execration, Diskord, Obliteration, Morbus Chron, Time Ghoul, Okkultokrati ja In Solitude, ja olemme kuunnelleet niitä siitä alkaen.
Kun puhutaan norjalaisesta metallista, ihmiset jaksavat yhä jauhaa 25 vuoden takaisista tapahtumista. Mitä teillä päin tapahtuu tänä päivänä?
– 1990-luvun alun black metal jätti jälkensä, ja se on varmasti ensimmäinen asia, joka tulee mieleen, kun puhutaan norjalaisesta metallista. En voi puhua muiden puolesta, mutta mielestäni metalliskenemme toimii nykyisin ihan omillaan.
– Meillä on paljon uusia, mielenkiintoisia bändejä, jotka vievät 80- ja 90-luvuilla rakennetun pohjan uusiin ulottuvuuksiin. Yksikään näistä yhtyeistä ei ole kovin tunnettu, mutta ne odottavat nousuaan.
Julkaistu Infernossa 7/2018.