Näin minusta tuli heviurvelo – Infernon toimittajat muistelevat ensikosketustaan 30 vuotta täyttäneeseen Master of Puppetsiin

03.03.2016

Metallican Master of Puppets julkaistiin päivälleen 30 vuotta sitten. Ari Väntäsen kirjoittaman kattavan artikkelin albumin synnystä voi lukea tästä klikkaamalla, mutta nyt päästämme toimittajakuntamme muistelemaan vapaasti.

Toni Keränen: – Ensimmäinen kosketus Metallicaan. Battery tuli jostain rockradiosta. Nauhoitin kasetille ja nimeksi kirjailin Pat O’Ray. Mietin paljon silloin 10-vuotiaana, että kukahan on tämä Pat ja miksi hänestä on laulu tehty.

Aadolf Virtanen: – Perkele, missähän mun mopoiän farkkuliivi on? Piirsin siihen Master of Puppetsin kannen selkään. Äiti tyrmistyi risteistä ja melkein itkua tihrusti, että ”olisit piirtänyt vaikka palloja”.

Markus Laakso: – Aloitin kitaransoiton albumin nimibiisin innoittamana. Olin kaverini Villen luona kylässä. Hipsin yläkertaan, kun sieltä kuului hirmu möykkä. Isoveljensä Antti luukutti mainittua kipaletta sähkökitaralla ja 10-wattisella minivahvarilla takatukka hulmuten. Istuin suu auki sängyllään, notta eee ny helevetti, kun kuulostaa hyvältä. Päätin sillä hetkellä, että tuohan on meikäläisen laji. Minusta tuli heviurvelo, Antista kansainvälisesti suitsutettu modernin klassisen musiikin säveltäjä, flamenco-virtuoosi ja kaksinkertainen Teosto-palkintoehdokas.

Lopuksi päästämme Vilho Rajalan irti nostalgian kinttupoluille:

– Elettiin loppuvuotta 1992 hämeenkyröläisessä maalaismaisemassa ja olin 11-vuotias koltiainen. Äidin vanhempi veli viljeli naapurissa suvun vanhaa kantatilaa, ja vietin siellä lapsena todella paljon aikaa. Samassa kompleksissa asuivat sekä eno perheineen että hänen vanhempansa. Enon poika, eli serkkuni, oli kuusi vuotta minua vanhempi, ja hän kuunteli heviä ja rokkia. Hänellä oli ollut cd-soitin jo jonkin aikaa. Joulukuussa 1992 hän päätti ostaa itselleen varhaiseksi joululahjaksi Metallican Master of Puppetsin.

– Olin ollut kai jo muutenkin varsin vastaanottavainen idoliseeraamani serkun levykokoelmalle, mutta kun Battery lähti ämyreistä soimaan, käsitykseni musiikista meni täysin uusiksi. Se oli lievästi sanoen käänteentekevä kokemus. Siitä lähti kaikki, koko elämän suunnan määritellyt rakkaus musiikkiin ja unelma soittamisesta. Levy oli minusta kirjaimellisesti käsittämättömän hyvä. En ymmärtänyt miten musiikki saattoi olla niin hyvää. Asiaa edesauttoi se, että siihen aikaan TV2:sta tuli makasiinohjelma Enemmän tätä, jota toimitti Heli Nevakare jonkun toisen naisen kanssa. Ohjelmassa tuli Metallican haastattelu, ja yhtyeen toiminta vaikutti siisteimmältä mahdolliselta tavalta olla olemassa.

– Vietin aikaa naapurissa lähes päivittäin siinä vuodenvaihteen tienoilla. Lopulta serkku lupasi äänittää minulle valitsemiani levyjä, jos vain tuon kasetteja. Haalin kokoon kolme käyttämätöntä kasettia (kaikki erilaisia jostain syystä) ja vihdoin 28.1.1993 kävelin kotiin äänitetty Master of Puppets -kasetti taskussa. Jumalauta miten siistiä oli, kun se oli vihdoin itsellä ja sitä saattoi kuunnella päivät ja yöt! Serkku piirsi Metallican logon kanteen ja kirjoitti biisien nimet ja kestot. 29.1.1993 äänitysvuorossa oli Faith No Moren Angel Dust ja 30.1.1993 ZZ Topin Greatest Hits. Allekirjoitan yhä valintani sataprosenttisesti. Serkku on muuten nykyään saman tilan 16. isäntä. Minä oon hänen pienimmän lapsensa kummi.

masterofpuppets

Lisää luettavaa