Meaningless ei herätä kovin hilpeitä fiiliksiä. Minkälaisissa tunnelmissa levy valmistui?
– Ei tässä olla synkistelty sen enempää kuin muutenkaan. Tosin eipä kyllä hirveästi hymyiltykään, instrumenteista vastaava Jussi Hänninen murjaisee.
– Sanoisin, että tämä levy on tehty määrätietoisissa tunnelmissa, koska TPB:n aikaisempi julkaisu, Songs of Longing -ep [2021], on enemmänkin kokoelma kappaleita, jotka eivät sopineet toiselle bändillemme Autumnfallille tai mihinkään muuhunkaan. Näiden hylkiökappaleiden pohjalta syntyi tyylisuunta, jota The Bleak Picture edustaa, ja Meaningless on syntynyt näitä askelmerkkejä seuraten.
Kulkevatko albumin tekstit käsi kädessä musiikin kanssa?
– Ne sisältävät kuolemaa, kurjuutta, surua, ihmisten kaksinaismoralismia ja pyhää taitoa olla muuttumatta, vaikka ymmärrystä, tietoa ja mahdollisuuksia olisi, laulaja Tero Ruohonen määrittää
Kuinka musiikin tekeminen TBP:lle eroaa Autumnfallin parissa työskentelystä? Onko tekotavoissa joitain konkreettisia eroja?
– Onhan nämä keskenään kaksi täysin eri asiaa, Hänninen toteaa.
– TBP:n tempo on reippaasti hitaampi ja kitarat soivat matalammalla vireellä. Jo se tuo ihan erilaisen ilmeen musiikkiin ja tunnelmaan. Kun musiikintekoprosessi lähtee käyntiin, tiedän kyllä heti, onko tuleva kappale The Bleak Picturea vai Autumnfallia.
Musiikkinne ammentaa samasta lähteestä kuin suomibändit kuten Rapture, Swallow the Sun ja Throes of Dawn. Tyylilajin pohja on valettu ulkomailla, mutta koetteko The Bleak Picturen tekevän jotenkin leimallisesti suomalaista musiikkia?
– Mielestäni suomalaisuudella ei ole sinänsä merkitystä musiikissamme. Tosiasia kuitenkin on, että olemme introverttejä suomalaisia jurottajia. Eiköhän se anna jonkinlaisen leiman, joka sitten kuuluu musiikissa. Kuuntelen itse hyvin vähän mitään suomalaista, joten sieltä on turha yrittää kaivaa mitään vaikutteita.
Parilla kappaleella laulaa myös Hännisen edesmenneestä Fall of the Leafe -yhtyeestä tuttu Tuomas Tuominen. Tämä saanee monet ajattelemaan Fall of the Leafen comebackiä.
Ovatko tällaiset haaveet aivan turhia?
– Itse en rohkaisisi ketään odottamaan Fall of the Leafen paluuta. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka tähdet asettuisivat oikeille kohdille ja haluttaisiin palata yhteistuumin jonkinlaisella porukalla tositoimiin. Juuri nyt moinen tuntuu utopialta, Hänninen toteaa.
– Teen kuitenkin Tuomaksen kanssa Wait, Stone & Sure -nimen alla edelleen musiikkia, ja sehän on suht lähellä loppuaikojen Fall of the Leafe -materiaalia, jos sitä kaipaa.
Julkaistu Infernossa 3/2024.