Chapel of Disease on tullut tunnetuksi äärimetallin rajojen venyttämisestä, mutta tuore Echoes of Light vie homman vielä pykälän entistä pidemmälle.
Koetteko levyn olevan jonkinlainen definitiivinen mestariteoksenne?
– Yleensä oman taiteensa ymmärtää vasta kun siitä pääsee hieman erilleen. En kutsuisi albumia vielä mestariteokseksi, vaan levyksi, jolla haastoimme itsemme ja henkilökohtaiset rajamme, lauluista ja kitaroista vastaava Laurent Teubl miettii.
– Haluan kuvitella, että saimme aikaiseksi jotain uniikkia – jotain, joka seisoo omilla jaloillaan. Samalla minusta tuntuu, että on vielä olemassa tutkimattomia musiikillisia alueita, ja se fiilis pitää homman käynnissä.
Bändin ensimmäiset kolme albumia ilmestyivät tasaisin väliajoin, mutta uusin otti valmistuakseen yli viisi vuotta.
– Joo, kappaleiden kirjoitus vei aiempaa kauemmin. Jälkeenpäin ajatellen se käy järkeen, sillä etsimme uusia musiikillisia maastoja. Albumilta löytyy pitkiä progevaikutteisia biisejä, mikä on meille epätavallista, ja oli hankalaa kirjoittaa 8–10-minuuttisia kappaleita.
– Lisäksi basistimme [Christian Krieger] muutti muualle ja jätti bändin. Pandemia ei ollut tapauksessamme mitenkään inspiroivaa aikaa, ja kokoonpano muuttui taas levyn äänitysten jälkeen. Julkaisupäivä viivästyi, koska meidän piti löytää vielä sopiva livekokoonpano, jolla soittaa keikkoja.
Mistä Echoes of Lightin tekstit kertovat?
– Enimmäkseen kaipuusta… Kaipuusta johonkin, josta ei saa kiinni, ja vaikka tuntisi saavansa, se saa vain jahtaamaan jotain entistä enemmän, Teubl maalailee.
– Kyseessä on tavallaan pyörre, joka pitää sinut paradoksaalisesti ehjänä. Tekstit kertovat myös menetyksistä ja virheistä sekä siitä, mitä opimme niistä. Voin kertoa, että sanoitukset ovat todella henkilökohtaisia ja pohjaavat omiin kokemuksiini.
– Pidän ajatuksesta, että sanoitukset avautuvat kullekin kuulijalle omalla tavallaan ja luovat uusia kuvia välittäen täysin erilaisia viestejä kuin itse ajattelin. Minusta parhaat tekstit ovat niitä, joiden todellista sisältöä ei tunne, vaan ne muodostavat kuulijalle oman tarkoituksensa.
Olet tällä hetkellä Chapel of Diseasen ainoa virallinen jäsen. Meinaatko jatkaa toimintaa tässä mallissa?
– Juuri nyt yritän olla päättämättä mitään. Haluan vain soittaa musiikkia livenä hyvien ystävieni kanssa, joilla on myös omat bändinsä. Päässäni on musiikkia, jota rupean työstämään hiljalleen. Katson vasta sitten, miten hommat etenevät. Edellinen kokoonpano oli kasassa 15 vuotta, joten jatkoa on parasta miettiä ihan vain askel kerrallaan.
Chapel of Diseasen musiikista löytyy nykyisellään paljon epämetallisia elementtejä. Ovatko äärimetallihommat karisemassa kokonaan pois?
– En usko. Eri tyylien yhdistely musiikin juuret ja tunnelma äärimetallissa säilyttäen tekee kappaleiden kirjoittamisesta mielenkiintoista. Vaikka sävellykset ovat avoimia eri tyyleille, minusta tuntuu, että musiikillamme on oma soundinsa, joka ei koskaan täysin muutu.
Julkaistu Infernossa 1/2024.