Uusi albumi Kristalliarkki tuo Seremonian musiikkiin entistä enemmän psykedeliaa ja kosmisia pulputuksia. Päätättekö levynne linjan jo ennen äänitysprosessia, vai onko toimintanne enemmänkin spontaanilla pohjalla?
– ”Suuret linjat” ja teemat suunnitellaan huolella, mutta itse toteutus hoituu spontaanimmin. Sanoisin että jako on 70/30 – spontaanius on siis voiton puolella, basisti Ilkka Vekka mietiskelee.
Vielä esikoisenne (Seremonia, 2012) aikaan sanoituksellinen maailmanne oli jokseenkin naiivia ”Riku Rinne -osaston” saatanallisuutta, mutta Ihmisen (2013) myötä meininkinne rupesi tietyllä tavoin vakavoitumaan. Koetteko itse samoin?
– Ainakin minä koen. Debyytillä oli muutenkin tiettyä pastissinomaisuutta, ja sanoitukset olivat välttämätön osa joka tarvittiin levylle. Ihmisen tekstejä tuli pohdittua jo aika paljon syvemmin.
Musiikkinne ja erityisesti sanoituksenne tihkuvat ajan rattaissa hioutunutta mystiikkaa, ja Kristalliarkki viitannee erääseen lestadiolaislahkolegendaan. Kuka on mielestänne historian merkittävin mystikko tai okkultisti?
– Maailmassa on vaikuttanut niin monta upeaa persoonaa, että yhden valitseminen on mahdotonta. Niin sanotusti ”isoista nimistä” voisin mainita Aleister Crowleyn ja H.P. Blavatskyn.
Haastattelu julkaistu Infernossa 4/2015.