Eilen Helsingissä soittanut ja tänään Seinäjoella esiintyvä Devin Townsend on viime vuosina tullut tunnetuksi itse rauhallisuutena – muusikkona, joka on sinut oman menneisyytensä kanssa ja puskee eteenpäin siihen liiemmin nojaamatta.
Parikymmentä vuotta sitten tilanne oli täysin päinvastainen. Vuonna 1997 Devin Townsend julkaisi Strapping Young Lad -projektinsa kanssa albumin nimeltään City, joka pakkasi hänen elämänsä sekavimmat ajat yksien kansien väliin.
Jälkikäteen on vaikea kuvitella, mistä Cityn kaltainen äärimmäisen riivattu ja synkkä albumi oli peräisin.
”Huumeista ja mielenvikaisuudesta! Mistäpä muualtakaan”, Devin naurahtaa.
”Olin jo nuorena toivottoman ahdistunut ja kiusaantunut teini, joka satuttiin sitten tempaisemaan mukaan Steve Vain levylle ja kiertueelle, mikä teki minusta vain entistä ahdistuneemman ja kiusaantuneemman.”
”Vai-kiertueiden jälkeen liityin muutamaksi vuodeksi brittiläiseen Wildheartsiin. Sitä iloa kesti hetken aikaa. Palattuani Vancouveriin, olin täysin sekaisin ja hukassa. En tiennyt mitä tehdä elämälläni.”
”Hyvä ratkaisu oli tietenkin tehdä kaikkea sitä, mitä olin kaikilla kiertueilla onnistunut välttämään: polttaa älyttömiä määriä pilveä, vetää päälle happoa ja sotkea tähän vielä alkoholiakin. Monesti ihmiset sekoilevat kaiken tuon paskan läpi todella nuorena. Itse koin ilmeisesti hyväksi ideaksi elää tämän nuoruuden muutamassa vuodessa.”
”Siinä missä Heavy As A Really Heavy Thing (1995) oli pikkuhauska ja silti vähän kiukkuinen känkkäränkkä-levy, oli City peräisin jostain syvältä sisältäni. Devinistä, joka huusi epätoivoisesti apua. Lujaa!”
Devin toteaa eläneensä vuosikymmeniä rock’n’roll-elämää puristettuna muutamaan vuoteen, mutta toteaa heti perään, ettei halua romantisoida jälkikäteen näitä aikoja.
”Jos minulla ei olisi ollut vaimoani ja ystäviäni ympärilläni vetämässä minua ylös sen kaiken paskan keskeltä, en olisi varmasti elänyt tämän vuosituhannen puolelle. Ajoin itseäni kohti väistämätöntä tuhoa ja voin sanoa, että niin hauskalta kuin tällaiset tarinat saattavat kuulostaa, ei niiden elämisessä ollut hymyn virettäkään.”
”Huomaan jopa tänä päivänä, että monet nuoret uskovat kaman olevan oikoreitti hyvään musiikkiin. Tai että kamaa on pakko käyttää ollakseen bändissä. Se voi kuulostaa aluksi mahtavalta idealta ja viedä sinut vuosiksi pois todellisuudesta, mutta voin sanoa, että kun todellisuus sitten iskee, kannat niitä pieniä hetkiä mukanasi loppuelämäsi.”
City oli jo julkaisuvuonnaan soundiltaan jotain sellaista, mitä ei oltu kuultu koskaan aiemmin. Häiriintynyttä ja industrialin katkuista metallia, jota leimasi pitelemätön hulluus ja ennalta-arvaamattomuus.
”Jälkeenpäin ajateltuna City käy itse asiassa todella hyvin järkeen, kun miettii millaista elämää tuolloin elin ja millaista musiikkia kuuntelin”, Devin toteaa.
“Olin ihan hulluna Morbid Angelin Dominationin, Fear Factoryn Demanufactureen, Old Lady Driversin Formulaan, The Young Godsin Only Heaveniin, Foetusin Gashiin ja Cop Shoot Copin Releaseen.”
”Lyödään tuohon päälle kaikki mielenterveysongelmani, huumeet ja alkoholi, niin siinähän se City hyvin pitkälti on!”
Citya on monesti pidetty albumina, jolla Strapping Young Lad syntyi bändinä, Devinin äänitettyä debyytin hyvin pitkälti omillaan. Devin kuitenkin myöntää, että vielä Cityllakin bändin olemassaolo oli silkkaa lumetta.
”Sävelsin ja soitin Cityn aika pitkälti omillani, mutta Gene (Hoglan) tuli mukaan äänittämään rumpuja, koska en ollut tyytyväinen rumpukoneisiin. Voin sanoa Strapping Young Ladin syntyneen sillä hetkellä, kun Gene oikeasti kykeni soittamaan kaikki ne järjettömät rumpujutut, joita olin konerummuilla sotkenut. Siihen ei olisi kukaan muu pystynyt!”
”Toin lopulta Jedin ja Byronin mukaan luodakseni mielikuvan bändistä, jollaiseksi Strapping Young Ladin halusin muovata. He äänittelivät muutamia juttuja Citylle, mutta olin jo vetänyt narulle itse myös kaikki bassot ja kitarat.”
Heti perään Devin nostaa esille myös Daniel Bergstrandin nimen. Nykyisin rujosta metallisoundistaan tunnetun tuottajan, joka oli ennen Strapping Young Ladia hankkinut kannuksensa Meshuggahin Destroy Erase Improvella.
”Olin tuohon asti äänittänyt kaiken hyvin pitkälti itse ja tulokset kuulostivat täsmälleen siltä. Kotikutoiselta sympaattiselta askartelulta, jolla ei ollut mitään tekemistä oikeiden äänitteiden kanssa, Devin hymähtää.”
”Sitten joku löi minulle käteen Destroy Erase Improven ja olin ällikällä lyöty. Minun oli pakko saada viimeistellä City sen miksanneen kaverin kanssa. Kuin kohtalon oikusta päädyimme Danielin kanssa työskentelemään saman albumin kanssa, kun äänitimme Stuck Mojon levyä Atlantassa. Kemiamme kohtasivat heti.”
”Sanoin Danielille, että budjettini albumin suhteen on pyöreä nolla. Siispä matkustin Danielin luokse Uppsalaan, nukuin hänen sohvallaan ja teimme levyä jossain vanhassa purkutuomion saaneessa studiorakennuksessa.”
”Meillä oli vain yksi sääntö. Studion vessaa ei saa vetää kertaakaan miksausten aikana. Siispä sessioiden edetessä paskavuori vain kasautui kasautumistaan. Koko paikka haisi ihan paskalta. Ehkä sen huomaa myös albumilla?”
”Lopulta, kun äänitykset olivat valmiina, pidimme seremoniallisen hetken ja huuhtelimme tämän paskavuoren alas. Se tietenkin tuhosi kaikki putket ja pian koko talon kerros lainehti paskaa. City oli virallisesti valmis”, Devin nauraa.