Sylkykupista yleisömagneetiksi – lue eksklusiivinen Emperor-haastattelu!

Norjassa elettiin 90-luvun alkupuolella hurjia aikoja. Pyhät maamerkit roihusivat, ihmisiä menehtyi – ja kaikki tämä johtui uuden musiikillisen ääriliikkeen nopeasta noususta. Samoihin aikoihin ilmestyivät norjalaisen black metalin klassikot, joista ylittämättömin saattaa olla Emperorin debyytti In the Nightside Eclipse. Inferno oli maailman ainoana mediana paikalla, kun Emperor harjoitteli tulevaa Tuskan-esiintymistään ja kuutta muuta kesän erikoiskeikkaa varten.

Nyt ovat kontrastit kohdallaan. Oslo nautiskelee kauniista keväästä ja keskipäivän aurinko tuntuu melkein kuristavan kuumalta. Aivan toisenlainen maailma on kuitenkin paljon lähempänä kuin Grünerløkan trendikkään kaupunginosan kahviloiden terasseilla istuskelevat kansalaiset aavistavatkaan. Se löytyy yhden koputuksen jälkeen, yhden oven takaa.

Kaamos polttaa hetken silmiä, mutta pian aistit tottuvat hämäryyteen. Samassa eteen ojentuu jämäkkä koura. ”Bård”, kaikuu jostakin vähäisen valon keskeltä. Matala ääni kuuluu äskettäin nelikymppisiä viettäneelle Bård ”Faust” Eithunille, Notoddenin pikkukaupungissa vuonna 1991 perustetun Emperorin rumpalille.

Faust toimii esiintymislavoille vain tämän kesän ajaksi palaavan ja samalla In the Nightside Eclipse -debyyttinsä parikymppisiä juhlistavan Emperorin tahdittajana pitkän tauon jälkeen. Syitä on kaksi: Emperor ei ole ollut kovin aktiivinen 2000-luvulla, ja muutaman vuoden takaisilla paluukeikoillahan yhtyeen rumpalina toimi Faustin paikalle aikoinaan tullut Kai ”Trym” Mosaker. Mikäli joku Infernon lukija ei tiedä sitä toista syytä… No, lyhyesti: Faust tuomittiin hieman ennen 1990-luvun puoliväliä yli yhdeksäksi vuodeksi vankilaan.

emp_1
Norjalaisyhtye on käymässä läpi tulevien konserttiensa kappalekavalkadia. Øvingshotellet-harjoitusstudion uumenissa on luvassa kesäkeikkojen kenraaliharjoitus, joihin Inferno on kutsuttu paikan päälle ainoana mediana. Pian Emperor saa soundcheckinsä päätökseen ja muutkin yksityiskohdat, esimerkiksi instrumenttien vire, asettuvat kohdalleen. Faust vilkaisee muita muusikoita jo 90-luvun alkupuolella käyttämänsä Pearl-patteriston takaa ja toteaa kaiken olevan valmista.

”As the darkness creeps over the northern mountains of Norway and the silence reach the woods, I awake and rise”, kitaristi-laulaja Vegard ”Ihsahn” Tveitan aloittaa järkälemäisen Into the Infinity of Thoughtsin, ja samalla hetkellä muu maailma tuntuu yhä kaukaisemmalta ajatukselta. On pakko nipistää itseään, tilanne on sen verran kiehtova.

Viisikko – mainittujen lisäksi kitaristi Tomas ”Samoth” Haugen, basisti Tony ”Secthdamon” Ingebrigtsen (Zyklon, 1349) ja kosketinsoittaja Einar Solberg (Ihsahn, Leprous) – soittaa In the Nightside Eclipsen alusta loppuun ilman sen kummempia taukoja. Elävä musiikki vie kuulijan niin jylhän norjalaisen luonnon kuin avaruuden tutkimattomien syövereidenkin helmaan, aivan kuten The Majesty of the Night Sky -kappaleessa lauletaan: ”My soul will leave this mortal coil of flesh and earthly life, to fly into the mist of night, into the nightside eclipse, and experience existence on the other side.”

Ihsahnin ja Samothin jylhät tuplakitaravallit pureutuvat kehon läpi kappale toisensa jälkeen, eikä voimalla takovan Faustin vuoksikaan tarvitse olla huolissaan, sillä soittokuntoaan useiden yhtyeiden riveissä viime vuosina ylläpitäneen muusikon kompit ja breikit napsahtavat tarkasti kohdilleen.

Helppoa materiaalia

Sitten In the Nightside Eclipse -setti encoreineen (muun muassa Bathory-laina A Fine Day to Die ja Wrath of the Tyrant -demolta poimittu Ancient Queen) päättyy. Soittajat ovat hengästyneitä, kuulija on hengästynyt. Mutta mikä tärkeintä, muusikot ovat erittäin tyytyväisiä. Jo puolitoista vuotta sitten alkunsa saanut projekti on esiintymisiä vaille valmiina, ja tuleviin keikkoihin liittyvät yksityiskohdatkin tuntuvat toimivan suunnitellusti.

Ihsahn: – Seuraavaksi soitammekin Sweden Rockin, Tuskan, Wackenin ja muiden jättifestivaalien lavoilla tuhansien ihmisten edessä. Onhan tämä aikamoinen loikka, jos minulta kysytään. Onneksi In the Nightside Eclipsen materiaali on suhteellisen helppoa Emperorin myöhempiin julkaisuihin verrattuna (naurua).

Samoth: – Tämähän on tällainen vanhan liiton punkrocksetti! Kun esiinnyimme esimerkiksi vuonna 2007, ohjelmisto koostui Emperorin kaikkien levyjen materiaalista. Jo Anthems to the Welkin at Duskin (1997) kappaleet ovat selvästi haastavampia, puhumattakaan IX Equilibriumin (1999) ja Prometheus: the Discipline of Fire and Demisen (2001) biiseistä. Mutta eihän millisekunneissa laskettava tarkkuus saa olla kaikki kaikessa: In the Nightside Eclipsen kaltaisen tunnelmallisen albumin tapauksessa oikean fiiliksen saavuttaminen on kaikista tärkeintä.

I: – In the Nightside Eclipsen biisit porautuivat jo aikoinaan niin syvälle mieleen, että niiden soittaminen tuntuu melkeinpä automatisoidulta. Jos ryhdyn kesken kappaleen muistelemaan, että mikähän osa muuten tulee seuraavaksi, tiedossa on aina hankaluuksia. En siis todellakaan välttämättä tiedä, mitä minun on määrä soittaa sekunnin kuluttua, mutta jotenkin alitajuisesti sormet kulkeutuvat oikeisiin kohtiin otelaudalla. Myös sanoitukset saattavat hetkellisesti unohtua, mutta onneksi tällainen laulutyyli antaa hieman anteeksi (naurua).

S: – Teksteistä puheen ollen: bändit tiedustelevat minulta usein vaikkapa Night of the Graveless Soulsin sanoituksia harkitessaan coverin tekemistä. Miksi he edes vaivautuvat kysymään – vetäisivät vain foneettisesti sinne päin!

Mennäänpä sitten erääseen ydinkysymyksistä: miksi päätitte soittaa nämä muutamat In the Nightside Eclipseä juhlistavat konsertit? Seitsemän vuoden takaisesta Tuska Open Air -vedostahan puhuttiin aikoinaan Emperorin viimeisenä keikkana.

I: – Minähän tosiaan ilmoitin silloin, että tämä oli tässä, Emperor ei esiinny enää koskaan. Olin sataprosenttisen vakavissani ja todella tarkoitin sitä. Mutta vuodet ovat vierineet ja… no, Tomas tuli taannoin luokseni kahville ja muistutti, että In the Nightside Eclipse täyttää pian kaksikymmentä vuotta. Että pitäisikö tätä meidän kummankin uran vahvaa merkkipaalua muistaa jotenkin. Mutisin aluksi, että hmm, mmm, katsotaan nyt. Aika pian teimme päätöksen, että levyn 20-vuotisversio voisi olla hyvä idea.

S: – Toki esiintymisetkin nousivat alustavasti puheeksi, mutta mitään ei lyöty lukkoon vielä pitkään aikaan. Tajusimme kuitenkin pian, että Bårdin mukaan saaminen nostaisi konserttien tunnelman aivan uusiin sfääreihin. Alustavana ideana oli juuri se, että mahdolliset muutamat esiintymiset olisivat erittäin spesiaaleja eivätkä niiden seitsemän vuoden takaisten keikkojen toisintoja. Tuumasta toimeen: ryhdyin harjoittelemaan Bårdin kanssa jo loppuvuodesta 2012, ja melko pian huomasimme, että homma toimii mainiosti.

Faust: – Tomas tosiaan kysäisi, pystynkö edelleen soittamaan In the Nightside Eclipsen biisit. Vastasin heti, että luultavasti, mutta meidän pitää tutkia asiaa treeni­kämpällä. Minähän olen soittanut paljonkin vankilasta vapautumiseni jälkeen – muun muassa Zyklonin, Blood Tsunamin ja Aborymin riveissä –, mutta Emperorin biisit ovat hieman erilaisia. Soittotyylini on myös varsin fyysinen, joten tulevien keikkojen yli kahdeksanminuuttisen Into the Infinity of Thoughts -avauksen blastbeatit nostavat hien mukavasti pintaan. Onneksi sieltä löytyy muutamia hengähdystaukojakin…

Luvassa on vain seitsemän In the Nightside Eclipse -juhlakeikkaa. Kuinka monta olisitte halutessanne voineet soittaa?

I: – Pöydälle tuli lopulta ainakin sata tarjousta. Kun esiinnyimme vuosina 2006–07, alkuperäiseen suunnitelmaan kuului vain pari vetoa, mutta sitten lista alkoi kasvaa ja kasvaa… Lopulta meille tarjottiin muun muassa areenakiertueita Slayerin ja Marilyn Mansonin kaltaisten nimien kanssa. Ne eivät olleet aivan sitä, mitä olimme hakemassa. Pidimme nyt tarkasti mielessä tämän moponkarkaamismahdollisuuden ja sanoimme ”kyllä” vain muutamille parhaille keikoille.

S: – Ei määrä vaan laatu… Seitsemän on sopivan eksklusiivinen luku, mutta vaikkapa seitsemäntoista olisi ollut jo aivan liikaa. Emperor on nykyään huomattavasti suositumpi kuin bändin varsinaisina aktiiviaikoina, ja maine tuntuu vain kasvavan vuosi vuodelta. In the Nightside Eclipse on tämän hienon kulttiaseman tärkeimpiä kulmakiviä – jos levy olisi mitäänsanomaton tekele, yksikään järjestäjä ei buukkaisi meitä festivaalinsa erääksi pääesiintyjäksi Aerosmithin ja Black Sabbathin kaltaisten artistien kylkeen vuonna 2014.

F: – Olen itse varsin skeptinen bändien anniversary-tempausten suhteen. Niistä tahtoo syystä tai toisesta tulla aina sellainen vastenmielinen ”ahaa, tuo ja tuo yhtye tarvitsee näköjään käteistä” -fiilis. Mekin olisimme voineet rahastaa oikein kunnolla, mutta arvaapa kahdesti, keskustelimmeko tällaisesta vaihtoehdosta!

emperor

Muistoja eri elämästä

Niin se maailma muuttuu. Emperor voisi todellakin tehdä tänä päivänä ison tilin soittamalla läpi albumia, joka herätti aikoinaan paheksuntaa, vastustusta ja inhoa jopa minimalistisen pienen black metal -yhteisön keskuudessa. Tällainen vastaanotto kelpasi Emperorille mainiosti.

I: – Emperor ei ole muuttunut monilta osin miksikään, mutta ympäröivä maailma on kääntynyt päälaelleen. ”Soitetaanpa kokeellista black metalia ilman yhtäkään kompromissia tai myönnytystä” oli ehdottomasti huonoin mahdollinen bisnesidea tai urasuunnitelma 90-luvun alkupuolen Norjassa, mutta tänä päivänä Emperor kelpaa jo suunnalla jos toisellakin.

– Ihan oikeasti: kuinka paljon bändin päälle kaadettiin paskaa 90-luvun puolivälissä? Aivan helvetisti. In the Nightside Eclipse haukuttiin maan rakoon lähes kaikkien toimesta, niin puritaanissa black metal -piireissä kuin muuallakin. Kun levy ilmestyi, se löytyi musiikkilehtien ”toivottomimmat ja/tai naurettavimmat albumit” -listojen kärjestä, mutta nykyään samat julkaisut hehkuttavat levyä uusia uria aukoneeksi metalliklassikoksi. No, sanoihan jo Mahatma Gandhi aikoinaan jotenkin näin: ensin he ovat välinpitämättömiä sinua kohtaan, sitten he nauravat sinulle, seuraavaksi he taistelevat sinua vastaan, mutta lopuksi sinä voitat. Ainakin Emperorin kohdalla tämä viisaus pitää täsmälleen paikkansa… Muuten, oletko nähnyt The Adventures of Ford Fairlane -elokuvan?

Kyllä vain. Se on suomalaisen Renny Harlinin ohjaama.

I: – Niinkö? Joka tapauksessa, elokuvan päähenkilö eli Mr. Rock n’ Roll Detective toteaa, että ”some people play hard to get, I play hard to want”. Tämä lause sopi Emperorille täydellisesti 90-luvun alkupuolella, sillä mehän olisimme halunneet valita ne ihmiset, jotka saavat kuunnella musiikkiamme. Kaupallinen ajattelu ei ole koskaan ollut vahvimpia puoliamme, ja mehän pistimme yhtyeen jäihin juuri silloin, kun hieman isompi yleisö alkoi kiinnostua tästä jutusta. Minulle oli silloin ja on edelleen aivan sama, pitävätkö ihmiset Emperorin musiikista tai eivät, mutta tämän orkesterin rehellisyyttä ja aitoutta kenenkään ei kannata lähteä kiistämään.

S: – Muistan edelleen kristallinkirkkaasti, miten liikuttavan vakavissamme olimme Emperorin kanssa – ja olemme edelleen. Jokin on kuitenkin vuosien aikana muuttunut. Black metaliin kuului aikoinaan täysin mustavalkoinen elämäntyyli ja -asenne, emmekä olisi voineet vähempää haluta suosiota, kuuluisuutta tai otsikoita.

Tahtoivatpa norjalaisnuorukaiset sitä tai eivät, kirkuvat otsikot olivat vain viikkojen päässä In the Nightside Eclipsen nauhoitusten päätyttyä kesällä 1993. Saman vuoden elokuussa Burzumin Kristian ”Varg” Vikernes puukotti kuoliaaksi norjalaisen black metal -liikehdinnän alullepanijan ja Helvete-levykaupan perustajan, Mayhem-kitaristi Øystein ”Euronymous” Aarsethin. Jo vuotta aikaisemmin Faust oli tappanut pikaistuksissaan miehen – jäämättä vielä silloin kiinni – ja Samoth oli osallistunut ikivanhojen sauvakirkkojen tuhopolttoihin. Euronymousin murhatutkimukset johtivat kuitenkin muidenkin ”black metal -rikosten” äärelle, ja pian myös Faust ja Samoth joutuivat lukemaan tiilenpäitä – ja tämä tapahtui ennen kuin In the Nightside Eclipse oli edes ehtinyt kauppoihin.

S: – Kun nyt mietin niitä aikoja ja vaikkapa Helveten kellarissa järjestettyjä huuruisia bileitä… Ne muistot tuntuvat kuuluvan johonkin täysin eri elämään. No, olimme kovin nuoria, emmekä ehkä täysin tasapainoisia!

I: – No, emme todellakaan! Se oli monin tavoin erittäin intensiivistä aikaa. Ihmiset inhosivat meitä, ja jos joku tunsi vaikkapa minut, hänen oli turha hakea esimerkiksi työtä lähiseuduilta. Sen verran vahvasti black metalin kanssa tekemisissä olleita ihmisiä vihattiin ja pelättiin.

S: – Koko black metal -liikehdintä nousi suuren yleisön tietoisuuteen klassisesti yhdessä hetkessä, siis tuona elokuisena yönä, kun Euronymous sai surmansa. Pian brittilehti Kerrang! teki aiheesta sensaatiohakuisen kansijutun otsikolla ”Arson, death, satanic ritual – the ugly truth about black metal”, ja yhtäkkiä kaikkien katseet tuntuivat kohdistuvan meihin. Levyjen myynti kasvoi, mutta tuollainen yllättävä suosio, tai ”suosio”, perustui täysin vääriin asioihin.

F: – Kohuotsikoista saattoi melkein päätellä, että Norja on mennyt aivan sekaisin ja jokaisesta kivenkolostakin löytyy black metal -bändi. Haluatko tietää, millainen tilanne oli oikeasti? 90-luvun alussa Norjassa oli vain muutama metalliyhtye ja nekin möykkäsivät jossakin kellarissa tai autotallissa muiden katseilta piilossa. Keikkoja ei ollut käytännössä koskaan, mutta välillä osa black metalista kiinnostuneesta porukasta kokoontui juomaan kaljaa Helveten kellariin. On toki luonnollista, että tällaiset sokeeraavat asiat saavat myyttisiä mittasuhteita ajan kuluessa, mutta totuuden nimissä: norjalainen skene oli niihin aikoihin hyvin pieni.

Koko ajan täydellä kaasulla

Otetaanpa kiinni lauseesta ”90-luvun alussa Norjassa oli vain muutama metallibändi ja nekin möykkäsivät jossakin kellarissa tai autotallissa”. Tämä on tietenkin täysin totta, mutta melkoista möykkää tuo sitten olikin.

Tuntuu edelleen uskomattomalta, että Norjan kaltainen, väkimäärältään pieni valtio tuotti yhtäkkiä suurimman osan maapallon kiinnostavasta ja innovatiivisesta äärimetallista. Käsittämätöntä on sekin, että nimekkäimmät bändit kuulostivat niin erilaisilta: Emperor, Darkthrone, Immortal, Mayhem, Satyricon ja Enslaved veivät black metalia omiin suuntiinsa, vaikka yhtyeiden lähtöpiste saattoikin olla enemmän tai vähemmän sama.

Siinä missä vaikkapa Darkthronen nekrosoundi perustui Hellhammer-vaikutteiseen primitiiviseen kitara–rummut–laulu-kärinään, Emperor haki vaikutteita niin klassisesta musiikista, kauhuelokuvien soundtrackeista kuin Iron Maideniltakin. Tuloksena oli In the Nightside Eclipse, ensimmäinen sinfonis-progressiivinen black metal -levy. Biisinkirjoitustaitojen ja sovitusratkaisujen puolesta notoddenilaisten debyyttialbumi paini aivan eri sarjassa kuin useimpien aikalaisten levytykset. In the Nightside Eclipse herättikin tietyissä piireissä ansaitusti huomiota – vaikka, kuten todettiin, suurin osa metallifaneistakin päätyi lähinnä puistelemaan päätään.

I: – Emme tietenkään miettineet silloin, että In the Nightside Eclipsestä tulisi metalliklassikko. Emmehän me välittäneet muutenkaan muista: rakastimme levyn musiikkia, mutta oman vinyyliversion käsissä piteleminen riitti mainiosti. Emme halunneet mitään muuta, emme halunneet tehdä esimerkiksi haastatteluja tai kiertueita.

S: – Minähän majailin aika paljon Helvete-levykaupassa joskus vuoden 1991 aikoihin, ja siellä tutustui väkisinkin muiden norjalaisbändien muusikoihin ja heidän tuotoksiinsa. Minulla ja Ihsahnilla oli jo death metal -vaikutteinen Thou Shalt Suffer, mutta päätimme perustaa myös black metal -projektin eli Emperorin. Tämähän tapahtui monille norjalaisille juuri silloin: death metal väistyi blackin tieltä. Sitten Emperor sai levytyssopimuksen ja Thou Shalt Suffer jäi telakalle.

I: – 90-luvun alkupuolella yksikään black metal -bändi ei ollut millään tavalla suosittu, joten yhtyeiden ei tarvinnut kilpailla esimerkiksi levymyynneistä. Taiteelliset arvot olivat ehdoton ykkösjuttu: kun huomasimme, että tuo ja tuo bändi soittaa tuollaisia biisejä, ryhdyimme panostamaan omiin erityisvahvuuksiimme enemmän tai vähemmän tietoisesti.

S: – Jostakin syystä monet norjalaisbändit löysivät oman polun hyvin kivuttomasti ja yllättävän varhain. Joku halusi räimiä tuhatta ja sataa lofi-kitaroilla, seuraava tahtoi kerroksellisemman ja tunnelmallisen soundin. Tuntuihan se silloin huimalta, kun Darkthrone julkaisi yhtäkkiä Under a Funeral Moonin, Immortal Pure Holocaustin, Burzum Det som engang varin ja niin edelleen. Skene alkoi kasvaa.

I: – Esimerkiksi Bathory oli valtavan iso vaikuttaja niin meille kuin Darkthronellekin. Mutta siinä missä Nocturno Culto ja Fenriz diggasivat Bathoryn varhaisaikoja, me intoilimme Under the Sign of the Black Markista ja erityisesti Blood Fire Deathistä. Kovimman vaikutuksen tekivät A Fine Day to Dien kaltaiset pitkät eepokset.

Emperor teki selvän eron kollegoihinsa erityisesti tunnelmallisilla kosketinosuuksilla.

F: – Koskettimet sekä puhdas laulu olivat ”salaisia aseitamme” ja Emperorin omaperäisyyden kulmakiviä. Emme tietenkään keksineet äärimetallin ja syntikoiden liittoa, mutta Vegardin taidot kosketinsoittajana mahdollistivat monenlaisten soundimaailmojen ja melodialinjojen kokeilemisen. Monet tuon ajan bändit osasivat hyödyntää vain yksinkertaista äänimattoa, mutta Vegardhan oli varsinainen velho kosketinsoittimen ääressä.

I: – Liityin ensimmäiseen bändiin 13-vuotiaana ja soitin jo silloin myös koskettimia. In the Nightside Eclipsen säveltämisen aikoihin kuuntelimme yhä enemmän soundtrackmusiikkia ja yhä vähemmän metallibändejä, joten Emperorin soundi alkoi pakottamatta liikkua kohti tunnelmallisempia ja monumentaalisempia maisemia. Hyviä esimerkkejä ovat keväällä 1993 ilmestyneen Emperor-ep:n biisit I Am the Black Wizards ja Cosmic Keys to My Creations and Times, jotka nauhoitimmekin sitten uudelleen In the Nightside Eclipsen studiosessioissa.

S: – Äärimetallissa dynamiikan saavuttaminen on aina ollut hankalaa ja monet bändit ovatkin tyytyneet päästelemään täydellä kaasulla koko ajan. Me taas halusimme vaihtelua ja väritimme jo varhaisen Emperorin soundia koskettimilla, kuoroilla ja orkestraatioilla.

emperor_kansi

Hulluja maalaisia corpsepainteissä

In the Nightside Eclipsen sävellykset syntyivät Ihsahnin ja Samothin toimesta niin muusikoiden kotioloissa kuin jälkimmäisen kotikylässä Akkerhaugenissa sijainneen treenikämpän uumenissakin. Ei ikä tietenkään kaikkea kerro, mutta In the Nightside Eclipse on joka tapauksessa huima saavutus 17–18-vuotiailta nuorukaisilta – tai ehkä kaikki kumpusikin nuoruuden kapinasta, täydellisestä piittaamattomuudesta, totaalisesta I don’t give a fuck -asenteesta.

Olipa niin tai näin, teini-ikäiset norjalaismuusikot yhdistivät taitavasti monenlaisten musiikkityylien eri puolia ja lopputulos kuulosti joltakin hyvin tuoreelta. Samalla skandinaavisesta black metalista tuli kertaheitolla hieman vakavammin otettava genre, kun se ei kuulostanut ulkopuolisen korviinkaan enää pelkältä meteliltä – siis aivan pelkältä meteliltä.

Emperor ei kuitenkaan tinkinyt milliäkään äärimmäisyydestä, ja In the Nightside Eclipsen kappaleiden vieriessä eteenpäin kuulostaa useammin kuin kerran siltä kuin yhtye ei olisi kuullutkaan musiikin lainalaisuuksista, vaikkapa sävellajeista. Avainasemassa on vahva tunnelma: albumin poukkoilevatempoinen avantgardismi, eteerinen kauneus ja konstikas progressiivisuus vievät matkaajan Norjan äärettömän luonnon, avaruuden loputtomien tähtikuvioiden ja jonkun kokonaan tuntemattoman äärelle.

Erityiskiitoksen Emperor ansaitsee In the Nightside Eclipsen sanoituksista, sillä bändi välttää leikiten black metalin pahimmat sudenkuopat. Esimerkiksi ”I travel through time and I return to the future, I gather wisdom now lost” -rivin luoma tunnelma sopii tällaiseen musiikkiin huomattavasti paremmin kuin monen kollegan väkisin vääntämä ideaköyhä jumalanpilkka.

S: – Treenasimme ennen levyn nauhoituksia kuin hullut, eikä Akkerhaugenissa muuta tekemistä oikein ollutkaan. Toimme kehittelemiämme riffejä kämpälle ja harjoittelimme… ja harjoittelimme. Nauhoitimme myös useita treenikasetteja ja kuuntelimme niitä sitten kotona yrittäen analysoida kaikkea mahdollista: kappaleiden eri osien pituuksia, riffien toiston määriä ja niin edelleen. Viimeisiltä harjoitusdemoilta kuulee, että biisit löysivät lopulliset uomansa jo hyvissä ajoin ennen levytyssession alkamista. In the Nightside Eclipse ei siis todellakaan ole mikään ”sovitetaanpa biisit studiossa” -levy, pikemminkin se on ”nauhoitetaanpa nyt nämä loppuun asti treenatut biisit alta pois” -albumi.

I: – Studiota edeltäneet viikot olivat täsmälleen samanlaisia: soitimme ensin koko päivän ja täytimme sitten kauppakassit kalliilla kaljalla ja halvalla pizzalla. Loppuillan pelasimme Monopolya.
Eivätkö mustan magian rituaalit tai edes spiritismi kuuluneet illanviettoihin lainkaan?

I: – Täytyy sanoa, etteivät kuuluneet. Kyllä se oli Monopoly, joka haukkasi leijonanosan vapaa-ajasta. Silloin ei ollut saatavilla pelin black metal -versiota, mutta nykyään sellainenkin varmaan löytyy!

S: – Kova treenaaminen johtui ennen kaikkea omasta kunnianhimosta. Demon ja ep:n jälkeen ensimmäinen täysimittainen levy tuntui todelliselta näytönpaikalta – niin, alleviivattakoon – meille itsellemme. No, ehkä me halusimme näyttää ihan vähän myös muille, erityisesti urbaaneille oslolaisbändeille.

F: – Olimme kotoisin syvältä maaseudulta ja teimme kaikki mahdolliset asiat DIY-pohjalta. Se loi Emperorin ympärille erityistä mystiikkaa, kun kukaan ei tiennyt meistä oikein mitään. Olimme ”hulluja maalaisia corpsepainteissä”. Nykynuoriso ei luultavasti ymmärrä lainkaan tällaista salamyhkäisyyttä näinä sosiaalisen median kulta-aikoina. En käsitä tätä nykyistä maailmaa, mutta eihän minun pidäkään – minunhan kuuluu paheksua nuorempia!

Ei varteenotettavia vaihtoehtoja

Tiiviin treeniperiodin jälkeen tuli aika uppoutua studioon ja Emperor matkustikin Norjan länsirannikolle Bergeniin heinäkuun alussa 1993. Lopullisena määränpäänä oli Grieghallen-studio, joka toimi lähes kaikkien varhaisten norjalaisten black metal -levyjen taltiointipaikkana. Grieghallen oli suosittu kahden syyn takia: paikka oli halpa ja studioisäntä Eirik ”Pytten” Hundvinilla oli hyvä maine metallibändien keskuudessa.

S: – Teimme Emperor-ep:n halvassa studiossa lähellä Osloa. Se Euronymousin suosittelema paikka oli ihan hyvä, mutta päätimme kuitenkin nauhoittaa debyyttilevyn jossakin muualla.

I: – Norjassa ei juuri ollut varteenotettavia vaihtoehtoja. Immortal, Burzum ja Mayhem olivat todenneet Grieghallenin toimivaksi paikaksi ja mekin päätimme mennä sinne.

F: – In the Nightside Eclipsen tekemisestä liikkuu erilaisia tarinoita, mutta totuus ei juuri ole työntekoa kummallisempaa. Heräsimme hyvissä ajoin aamulla, hörpimme vähän kahvia, mutustelimme suklaapatukoita ja ryhdyimme nauhoittamaan. Vegard ei ikänsä puolesta päässyt anniskeluravintolaan, mutta tämä osoittautui levyn kannalta hyödylliseksi asiaksi. Hän kehitteli muun muassa Inno A Satanan kuorojutut illalla, varsinaisen nauhoituspäivän jo päätyttyä.

Eirik Hundvin on eräs norjalaisen black metalin tärkeimpiä henkilöitä, sillä miehen nimi löytyy lähes kaikkien oleellisten levytysten taustalta. Isoista varhaisbändeistä ainoastaan Darkthrone ja Satyricon pysyttelivät poissa Grieghallenista.

S: – Pytten teki hyvää työtä. Mies nauhoitti lukemattomia tuon ajan levyjä, mutta hän tuntui löytävän useimpien bändien sydämen, eivätkä albumit kuulostaneet toistensa kopioilta.

I: – Pytten ei ollut mikään metalliasiantuntija, joten hän purkitti black metalia niin sanotusti fiilispohjalta. Kun palasimme Grieghalleniin purkittamaan Anthems to the Welkin at Duskia muutamien vuosien kuluttua, Pytten naurahti oppineensa menneinä aikoina vähän liikaakin. Hän kertoi esimerkiksi jostakin nauhoittamastaan kantribändistä, jonka soundi ei kuulostanut tarpeeksi lihavalta. Pytten olikin ilmoittanut yhtyeen basistille, että sinä tarvitset instrumenttiisi säröä (naurua).

F: – Olimme teini-ikäisiä, soitimme äärimmäistä musiikkia ja suhtauduimme asioihin mustavalkoisesti. Pytten oli selvästi vanhempi, mutta hän ei naureskellut meille vaan suhtautui Emperoriin sataprosenttisella ammatillisella vakavuudella. Pyttenistä huokui fiilis, että hän ottaa hommansa tosissaan.

I: – Kukin voi miettiä tilannetta omalta kohdalta… Mietipä työskenteleväsi studiossa ja asiakkaaksi ilmaantuu hyvin erikoisia 17-vuotiaita tyyppejä tarkoituksenaan taltioida kummallista musiikkia. En oikein tiedä, kuinka vakavasti osaisin suhtautua tällaisiin kavereihin. Pyttenin kannustava suhtautuminen tuntui kieltämättä mahtavalta.

Jos loppuun asti viilatun materiaalin nauhoitukset sujuivatkin joutuisasti, In the Nightside Eclipsen miksaaminen osoittautui varsin haastavaksi projektiksi.

I: – Levystähän on olemassa erilaisia miksauksia, joista niin sanottu ”alternative mix” ilmestyy albumin uuden version bonuksena. Jos muistan oikein, miksasimme esimerkiksi The Majesty of the Nightskyn 17 kertaa. Hmm, taisimme olla aika tarkkoja pikkuasioiden suhteen.

S: – Levyihin voi suhtautua kahdella tavalla. ”Tuon ja tuon asian voisi tehdä toisin” -ajatusmalli on kuitenkin typerä, sillä asiat eivät muutu katumalla miksikään. In the Nightside Eclipsestä on nyt julkaistu neljä eri versiota ja levyä myydään edelleen, joten ehkä me teimme jotakin oikein kaksikymmentä vuotta sitten.

I: – Albumin tietynlainen kesyttämättömyys ja kompromissittomuus tuntuu edelleen hurjilta. Soitamme äärirajoilla, mutta kokonaisuus pysyy silti kasassa. Siitä täytyy olla ylpeä.

emperor_2

Kaaoksen aikaa

Heinäkuussa taltioitu levy joutui odottamaan julkaisua pitkään. Vastoin kaikkitietävän Wikipedian tietoja In the Nightside Eclipse ei ilmestynyt vielä helmikuussa 1994. Ei ainakaan virallisesti.

S: – Albumi saapui kuluttajien ulottuville eri maissa hieman eri aikoihin, mutta sitä ei varsinaisesti julkaistu missään ennen loppuvuotta 1994. Toki esimerkiksi promokopioita oli ainakin osittain saatavilla jo ennen virallista julkaisuhetkeä, ja tämä saattaakin osaltaan selittää sen, miksi helmikuu mainitaan usein levyn julkaisuajankohtana.

I: – Levy-yhtiö Candlelight ei tehnyt juuri minkäänlaista promootiotyötä ja hoidimmekin lähes kaiken itse – tai siis minä hoidin, sillä muilla bändin jäsenillähän oli tuossa vaiheessa hieman muutakin ajateltavaa.

S: – Muistan silti, että levyä odotettiin tietyissä piireissä todella kuumeisesti. Muutaman biisin mittaiset ennakkonauhat olivat herättäneet ennakkoluulottomien diggareiden huomion ja undergroundfanzinet hehkuttivat bändiä ennakkoarvioissaan. Kun koko albumi sitten lopulta ilmestyi, se sai jo mainitun kaltaisen, hyvin kaksijakoisen vastaanoton: suurin osa ei ymmärtänyt teosta lainkaan, mutta muutamat edelläkävijät rakastivat levyä jo tuolloin.

I: – Se oli melkoisen kaaoksen aikaa. Meiltä oli tulossa ensialbumi eikä yhtyettä oikeastaan edes ollut olemassa erimittaisten vankilatuomioiden vuoksi. In the Nightside Eclipsen kiertue jäi siis varsin lyhyeksi – nollan keikan mittaiseksi. Seuraavan kerranhan me esiinnyimme vasta Anthems-albumin jälkeen.
Entä Cradle of Filthin kanssa aikoinaan tehty brittirundi?

S: – Tuo kiertue tapahtui jo ennen In the Nightside Eclipsen nauhoituksia, ja sehän vasta olikin kaoottinen kokemus… Olimme Isossa-Britanniassa yli kaksi viikkoa, mutta soitimme vain neljä kertaa. Lontoon-keikalle tuli vähän reilummin ihmisiä, mutta esimerkiksi Skotlannissa paikalle ilmestyi kymmenisen henkilöä. Tien päällä otetut valokuvat kertovat aika paljon… Seisomme vesisateessa jonkun kaupan edessä ja näytämme siltä ettemme ole syöneet ainakaan viikkoon. Kahden bändin yhteisenä ajoneuvona taas toimi vain kahdelle rekisteröity pakettiauto. Siellä me piilottelimme pakun takaboksissa ja toivoimme, ettei poliisi pysäytä meitä. Se ei ollut huonosti organisoitu kiertue – minkäänlaista organisointia ei ollut olemassakaan.

I: – Sweden Rock Festival 2014 on siis tavallaan ensimmäinen In the Nightside Eclipsen promokeikka koskaan. Melkoisen kummallista.

Bloodstock Metal Festival taas on viimeisen ilmoitetun keikan tapahtumapaikka – nähdäänkö Keski-Englannissa Emperorin jäähyväiskonsertti?

I: – Siltä se tässä vaiheessa näyttää, mutta niinhän me sanoimme seitsemän vuotta sittenkin. En siis laita päätäni pantiksi mistään, mutta sen voin vannoa käsi sydämellä, ettei Emperorilla ole minkäänlaisia suunnitelmia Bloodstockin jälkeisestä elämästä. Emme todellakaan aio palata estradeille taas parin vuoden päästä. Bändin kaikilta jäseniltä löytyy jälkikasvua, minulla on oma yhtyeeni ja Samoth on kiireinen muun muassa The Wretched Endin kanssa.

F: – In the Nightside Eclipse -keikat tulevat epäilemättä olemaan hienoja kokemuksia, mutta hiljaiselo sopii minulle vielä paremmin.

I: – Olemme joka tapauksessa onnekkaita, sillä Emperorin juuret ovat tiukasti vanhassa maailmassa – maailmassa ennen internetiä. Meidän ei tarvitse osallistua tähän kiireiseen nykymeininkiin millään tavalla, vaan voimme nousta lavoille taas jonakin päivänä jos siltä tuntuu, sillä metallifanit eivät unohda meitä. Joskus oli toisin, mutta tänä päivänä tällainen lämmittää vanhan muusikon sydäntä.

Juttu on julkaistu Infernon numerossa 6/2014 (#118).