Ei hymyilytä kertaakaan – Arviossa Brüssel Kaupallinen

Levyarvio julkaistu Infernossa 10/2014.

Kuva: Jukka Hirvonen

Brüssel Kaupallinen
Murheenkruunu

Stop the Building
3_5_kirvesta

Tämä oululaisnelikko on tinkimättömimmästä päästä, mitä tulee ilmaisun tunnetasoon. Jyräävä kulmikkuus ja eritoten kylmästi päälle askeltava asenne ovat sukua Radiopuhelimille, mutta BK takoo synkällä groovella ja silkalla aggressiolla. Terveisiä Henry Rollinsille, siis.

Jos yhtyeen 90-luvun pienlevytuotanto on edelleen ylittämätöntä, viides kokopitkänsä lienee tuotannossaan synkin. Ruumiin ja mielen kuolemaa henkäilevä levy on tarkemmin kuunnellen joltisenkin pelottava. Se on siis tavallistakin BK-kiekkoa synkkämielisempi ja raskaampi, mutta tämäkin tuntuu sopivan yhtyeen pirtaan.

Toteava, passiivissa kulkeva lyyrinen anti ja Janne Helttusen maanisuutta lähentelevä lausumatyyli on vakuuttava kombinaatio. Joissakin kohdin lyyrinen anti jää vajaaksi, mutta ilmaisun vaikuttavuus on korkealla tasolla. Bändi onnistuu luotaamaan ihmisen monitahoista synkkyyttä hienosti raa’an laulun ja vääjäämättä kantapäille rynnistävän takomisen keinoin. Hetkittäin heitellyt kevyemmät osiot ovat kuin virvatulien pilkahduksia pimeällä suolla. Armoa ei tule.

Murheenkruunu on hieno levy. Se on jotenkin niin synkkä ja raskas, että meininki saa kuuntelemisen tuntumaan liiankin musertavalta. Toisin kuin aiemmilla levyillään, Brüssel Kaupallinen ei hymyilytä kertaakaan. Tuskin on tarkoituskaan.