Aivan liian ”ruotsalainen” ja toteutukseltaan innoton – arviossa God Dethroned

Julkaistu Infernossa 1/2020.

God Dethroned
Illuminati
Metal Blade

Pitkän uran tehnyt God Dethroned oli The World Ablaze -paluulevyllään (2017) mukavan virkeässä iskussa, mutta nyt kauppoja tehdään haaleammin asein. Napakka ja hyökkäävä ovat adjektiiveja, joista kumpikaan ei istu tähän levyyn.

Hienoista kiitosta voi antaa yrityksestä päivittää soundia. Illuminati sisältää yhä bändille tyypillistä melodista death/black-rytyytystä, mutta aiempaan verrattuna tempoa on selvästi laskettu. Samalla koskettimien määrää on lisätty ja mukana on pyrkimystä eeppisempään ja orkestroidumpaan julistamiseen.

Kyseessä on mitä luultavammin yhtyeen monipuolisin ja tietyllä tavalla aikuisin levytys. Dissectionin Reinkaosin ja Necrophobicin tienoilla kulkevat nopeammat raidat ovat kuitenkin kaikkea muuta kuin omaperäisiä. Perässähiihto on vahvaa, ja hitaammissa kappaleissa ei tuntuisi olevan kummoistakaan liekkiä noin muutoin.

Parhaimmillaan veteraanien melodiakynästä irtoaa ihan mukiinmeneviä kuvioita. Yleisilme on kuitenkin aivan liian ”ruotsalainen” ja toteutukseltaan innoton. Voimaton ja kulmistaan pyöreäksi hiottu soundi ei auta asiaa.

Uuden yrittäjän levynä Illuminati olisi lupaava avaus, sillä kyseessä ei ole todellakaan erityisen huono kiekko, mutta liki kolmen vuosikymmenen ura ja Hollannin passi antaisivat odottaa huomattavasti parempaa.