Armotta päälle hyökkäävä intensiteetti vaatii kuulijalta sietokykyä – arviossa Re-Armed

Julkaistu Infernossa 5/2020.

17.09.2020
Re-Armed
Ignis Aternum
Black Lion

Jämäkästi posottavaa deaththrashiä liki koko 2000-luvun tahkonnut keravalaisbändi on teknisesti kova luu. Neljännen levynsä paletti on intensiivinen ja tietyllä tavalla häkellyttävän monisävyinen, mikä voi olla kuulokulmasta riippuen joko posi- tai negatiivinen seikka. Omalla kohdallani se on sekä että.

Bändi höystää kiivaasti vihmovaa blastausrässiään surutta paisuttelevilla syntikoilla luoden äkäisen sinfonista tunnelmaa. Touhua ohjaillaan raa’asti karjutun laulun kautta mustemman metallin ja kitarahommien osalta perinnehevinkin laitumille. Vaan ei tässäkään kaikki: joltisenkin melodista laulua ja örinääkin on tarjolla, samoin painavasti murskaavaa kuolometalliriffiä. Jälkimmäistä osastoa tarjoileva Words Left Unsaid onkin tarttuvassa jyräävyydessään kerrassaan loistava kappale.

Vimmalla sinkoileva pläjäys vaatii kuulijalta sietokykyä, sillä monimuotoinen intensiteetti hyökkää päälle armotta. Bändi tykittää paikoitellen niin armottomalla tikistyksellä, että kuulokuva alkaa käydä raskaaksi. Sävykkäämmät ja tempoiltaan maltillisemmat rallit ovat enemmän oman makuni mukaisia, vaan eipä yhtye operoi niidenkään parissa yhden tempun äärellä.

Ansiokkaasti toteutettu levy ei osu kaikilta osin makuhermoon mutta on kiistattoman kunniakas tuotos. En liene silti ainoa, jota loputon tikkaus, raapiva rähinä ja valtoimenaan hyökyvä syntikkavyörytys alkavat heikottaa.

Lisää luettavaa